Muita, jotka irtisanoisivat itsensä, mutta pelkäävät esimiehen ja työyhteisön reaktiota?

Täytyy vain sanoa, että en pysty samaistumaan. Ihan innolla olen aina lähtenyt, jos työpaikka ei ole tehnyt mua onnelliseksi...

Minäkin ajattelin pitkään olevani niin korvaamaton, etten uskaltanut lähteä. Sitten lopulta tein sen ja tuntui hyvältä.

Siis kuvitteletko että he eivät saa ketään uutta sun tilalle? Vai mikä? Luuletko että he ottavat sen jotenkin henkilökohtaisesti että vaihdat työpaikkaa? Etkö voi sitten sanoa että et jaksa enää että terveys menee tässä että vaihdan työpaikkaa. Kukaan normaali ihminen ei pidä sitä pahana asiana, ja sehän ei heille edes kuulu millään tavalla.

Kukaan ei ole korvaamaton.

tunnollinen ihminen tuntee syyllisyyttä ja venyy. turhaan, ei kannata jatkaa, jos oma terveys ja jaksaminen vaarantuu.itseä on kaduttanut joskus ,että ollu jossain kuormittavas v-mäisessä työpaikassa liian pitkään.

Kerran vaan se kirpasee.

Ja lähde asiallisesti, niin voit palata halutessasi.

Otat huomenna töistä lähtiessäsi kaikki kamat mukaasi ja jätät työpaikan kamat työpaikalle.

Kotiin päästyäsi kirjoitat pomolle sähköpostin jossa kerrot ,että eroat tehtävistäsi välittömästi. Seuraavana aamuna soitat työterveyteen ja pomolle ja haet irtisanomisaika ajaksi sairauslomaa( tunnut oikeastikin olevan sen tarpeessa.).

Työkavereille sinun ei tarvitse sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siis kuvitteletko että he eivät saa ketään uutta sun tilalle? Vai mikä? Luuletko että he ottavat sen jotenkin henkilökohtaisesti että vaihdat työpaikkaa? Etkö voi sitten sanoa että et jaksa enää että terveys menee tässä että vaihdan työpaikkaa. Kukaan normaali ihminen ei pidä sitä pahana asiana, ja sehän ei heille edes kuulu millään tavalla.

Tai keksi joku hyvä tekosyy, niin ei tunnu niin henkilökohtaiselta.