Ovatko ihmiset tosiaan pääsääntöisesti tunteettomia ja itsekkäitä?

Eihän toisen ihmisen torjuminen nyt hyvänen aika mistään tunteettomuudesta johdu vaan päinvastoin siitä, että asiaan liittyy paljon kipeitä tunteita.

Ovat

Kyllä ainakin aikuiset ovat.

Ehkä olen tunteeton, mutta ei mua kiinnostaisi joku oven taakse ilmestyvä tuntematon tyyppi, joka väittäisi olevansa siskoni tai veljeni. Ja mitä sitten, vaikka olisikin? Ei meillä olisi ollut yhteistä lapsuutta eikä sisaruussuhdetta. Helvetistäkö mä tiedän, vaikka Barrack Obama tai Vladimir Putin olisi isoveljeni, mutta ihan oikeasti ei edes kiinnosta tietää. Mulle sisaruus ei ole sitä, että isä olisi  20 vuotta sitten nusassut jonkun randomin kanssa ja siitä on saanut joku lapsi alkunsa. 

Kyllä, itsekkyys kuuluu ihmisluontoon ja siihen kun saa omat lapset joista huolehtia

Tietääkseni isäläni ei ole hairahduksia, mutta jos olisi, niin ei niistä syntyneet lapset olisi minulle sisaruksia. Käyn säännöllisesti luovuttamassa verta enkä pidä niitäkään verensiirron saaneita perheenjäseninä, vaikka heidän suonissaan minun vertani virtaakin. Samoin suhtaudun, jos luovutetaan munasoluja tai siittiöitä. Olipa luovuttamistapa mikä tahansa.

Olisihan tuollainen yllätyssukulainen mielenkiintoinen juttu, ja varmasti haluaisin käydä kahvilla ja kuulla toisen elämäntarinan. Kerrankin siihen olisi luonteva tilaisuus. Kahvittelun tasolle tuo suhde varmasti kyllä jäisi, jos emme muuten sattuisi ystävystymään. Sukulaisuus ei merkitse minulle mitään, enkä pidä ihmisiin yhteyttä velvollisuudentunnosta. Minulla on jo läheiseni.

vasta eilenhän täällä oli ketju, jossa perheen oven taakse yllättäen ilmestyi 16v poika. selvisi, että poika oli ap.n miehen. mies ei ollut koskaan pojastaan, 10 avioliittovuoden aikana puhunut. ap.n mies ei ole koskaan halunnut olla poikansa kanssa tekemisissä, eikä halunnut sitä nyttekkään. vaan hylkäsi pojan toistamiseen. ap oli tilanteesta kovin surullinen. että kyllä näitä hylkääjiä ihan oikeasti on, oli tämä tarina sitten trolli tai ei.