Nyt kun täällä jauhetaan köyhyydestä ja lapsiluvusta.

A. Kuukausiraha seiskaluokkalaiselle?

Riippuu mitä maksaa kuluistaan itse. Jos vanhemmat maksavat ns.  "kaiken" (vaatteet, kännykkälaskun, leffaliput, bussikortin jne.) kuukausiraha voi olla pienempi vert. lapsi saa isomman kuukausirahan mutta maksaa siitä kaiken ns. itse. Minusta myös se vaikuttaa saako rahan tekemättä mitään, vai pitääkö rahan saamikseksi tehdä jotain (esim. tyhjentää tiskikonetta tmv.)

Mutta jos ajatellaan 7. luokkalaista jolle vanhemmat maksavat ns. kaiken ja kuukausiraha on vain "huvitteluun" tai "turhanpäiväiseen" niin maksaisin sitä n. 20€, jos siitä pitää itse maksaa esim. leffalippuja tmv. (mutta ei kännykkää, vaatteita jne.) euro per ikävuosi per viikko on aika hyvä summa (eli 13€ X 4 vkoa =n. 50€)

B. Aikuisen ja lapsen takin keskihinta?

Aikuisen takki voi maksaa enemmän, koska kannattaa panostaa laatuun. Aikuinen ei kasva, eli samalla takilla menee vuosien ajan. Lapsi/nuori voi venähtää jo yhden talven aikana niin että pitää ostaa toinen takki koska vanha jää pieneksi. Joten vastaan (JOS talviakki kyseessä) aikuisella 200€ (villakangastakkia ei paljon edullisemmalla saa) ja lapsella n. 50€.

C. Kulttuuriin laitettu raha kuukaudessa (konsertit, museot, kirjat, levyt, elokuvat)?

Levyihin ja elokuviin ei nykyään juuri rahaa mene. kirjat pääsääntöisesti voi lainata kirjastosta (toki osan haluaa ostaa kotiin ja se on ihan ok, itselläni menee paljon rahaa kirjoihin, säästän ostamalla pokkareita/alennuksista) Teatterissa kävisin useammin jos olisi enemmän rahaa. Minusta teatteriin käymiseen kuuluu myös lasi punaviiniä tai kahvi väliajalla, ja esityksen jälkeen syöminen ravintolassa, siksi rahaa menee, vähemmälläkin pääsisi jos kävisi vain katsomassa sen esityksen. Em. syystä en käy kun 2-3 kertaa/vuosi teatterissa, mutta silloin se on kunnon irtiotto arjesta, jos lapset haluavat saavat tulla mukaan (eivät ole enää ihan pieniä). Museoihin menee se mitä menee, jos lapset haluavat johonkin menemme, jos me aikuiset haluamme johonkin museoon&taidenäyttelyyn kysymme haluavatko lapset mukaan, ja tietenkin pääsevät jos haluavat. Museoihin/näyttelyihin ei yleensä mene paljoa rahaa, koska niihin ei paljoa maksa sisäänpääsy vert. esim. huvpuisto tmv.

D. Syötkö lounasta töissä vai otatko eväät?

Riippuu työpaikasta. Minusta on ok syödä lounasta töissä jos se on "paikan tapa". Jos taas mennään eväslinjalla niin sekin ok. Nykyisellä työpaikallani on kaikilla yleensä eväät, mutta yhtenä päivänä viikossa mennään talon ulkopuolelle lounaalle, ja minusta tämä on paras tapa :)

E. Lapsen harrastuksen vuosihinta?

Riippuu harrastuksesta. En koskaan antaisi lapsen alkaa harrastamaan jotain "formuloita" mihin menee paljon rahaa vaan ohjaisin edullisempien harrastusten pariin. Minusta n. 100€ per syys- ja kesälukukausi per harrastus on ok summa (eli n.200/vuosi) +mahdollisesti välineet (olettaen että niihin menee max n. 100€/vuosi) MUTTA jos lapselle on erityislahjakkuus sitten enemmänkin, esim. meillä yksi lapsista todella musikkaalinen, hänen soittoharrastus maksaa+itse soitinkin maksoi. Mutta raha ei ole se juttu, esim. kansanopiston tanssitunti voi olla lapselle se Maailman Tärkein Juttu, vaikka maksaa vain n. 40€/puoli vuotta.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2014 klo 15:38"]

Määritelläänkö mitä se köyhyys nyt oikein sisältää?

A. Kuukausiraha seiskaluokkalaiselle? 40 egee lasun suosituksesta

B. Aikuisen ja lapsen takin keskihinta? 50 egee

C. Kulttuuriin laitettu raha kuukaudessa (konsertit, museot, kirjat, levyt, elokuvat)? 0-20 egee

D. Syötkö lounasta töissä vai otatko eväät? Eväät.

E. Lapsen harrastuksen vuosihinta? 0

[/quote]

Anteeksi tyhmä kysymys, mutta pitikö tähän vastata miten itsellä/omalla perheellä on ja kokeeko sen riittäväksi, vai siten mitä ajattelisi, että omasta mielestä köyhä perhe käyttää?

Lapsia voi "kasvattaa" niin monella tavalla. Yksi suosituimmista tavoista tänä päivänä on, että vanhemmat sortuvat ns. kilpavarusteluun lasten pukeutumisen ja harrastusten, vanhemmuuden osalta yleisesti. Tätä näkee kaikissa tuloluokissa, sellaisissakin, joissa tähän ei oikeasti olisi varaa.

Sitten voi kasvattaa lapset ns. perinteisesti; lapset ovat luonnollinen elämän jatke, kuten aiemmissakin sukupolvissa. Vaatteita kierrätetään kuten ennenkin tehtiin ja harrastaa voi myös halvalla ja jopa ilmaiseksikin. Perheen yhteiset metsä- ja pyöräilyretket eivät ole kalliita. Lapset voi myös opettaa tekemään työtä, niinhän ennenkin tehtiin. Työnteon oppiminen jo pienenä antaa melko hyvät eväät aikuiseen elämään ja yhdessä vanhempien kanssa tekeminen on lapsista aina kivaa.

Meillä ihmisillä on todellakin erilaiset käsitykset materialistisesta köyhyydestä. Henkisestä köyhyydestä harvemmin puhutaan mitään, vaikka se on köyhyyttä ikävintä laatua.

A. - Annan rahaa tarvittaessa oman harkintani mukaan.

B.  50 €. Pyrin kierrättämään vaatteet ja usein saadaan takit tuttavaperheiltä.

C. Menee, minkä menee, tästä en tingin. Kirjat haen kirjastosta, levyt kirjastosta tai Spotifystä.

D. En ole työelämässä. Syön kotona kotiruokaa.

E. Pieni omaisuus, en edes uskalla laskea. 2 tytärtä harrastaa ratsastusta ja kilpailee siinä.

Kyllä köyhyys on todella usein ennemminkin henkinen mielentila kuin puhtaasi rahan puutetta. Puutteelliset oman elämänhallinnan taidot, vääränlaiset kulutustottumukset yhdistettynä pieniin tuloihin johtavat köyhyyteen. Sen sijaan pienituloinen ihminen voi päästä rikkaaksi, jos on kärsivällinen.

Kaupan kassalla kun joskus katselee vähäosaisia, niin yleensä liukuhihnalle lapetaan milloin mitäkin jogurtteja, eineksiä, pullaa, limpparia. Tuossa on kyse nimenomaan siitä, että pallo on hukassa monella elämänalueella.