Lue keskustelun säännöt.
Apua! En tiedä haluanko sittenkään naimisiin!
29.09.2014 |
Olemme miehen kanssa menossa naimisiin tänä vuonna, päivää ei ole vielä vahvistettu ja sormukset on hankittu. Ehkäisy on jätetty pois vuosi sitten mutta lasta ei kuulu. Nyt olen alkanut miettimään etten ehkä sittenkään halua lasta taikka avioliittoa. Mitään järkevää syytä miksi, en osaa sanoa. Mies on kaikkien mielestä ihana, kokkaa ja siivoaa, tekee ahkerasti töitä, viihtyy kotosalla ja tekee kodin pieniä ja isompiakin hommia kuten tänään pesi ikkunat aamulla kun meni myöhemmin töihin.. tuntuu että jokin kuitenkin mättää. ja taas välillä tuntuu että olen sen oikean kanssa..onko tämä normaalia jännitystä vai pitäisikö hidastaa tahtia? Joskus mietin kuinka ihanaa olisi asua yksin ja vain deittailla tätä samaa miestä
Kommentit (19)
Voi olla ihan normaalia jännitystä mistä tulee tunne että pitäisi ottaa takapakkia ja hidastaa tahtia.
Mutta mieti asiaa ja luultavasti tiedät sen sisimmässäsi mikä on oikea ratkaisu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäkin alkaa jo painaa enkä ehdi uusia miehiä kalastella mutten halua sen vääränkään kanssa jatkaa..vaikea asia...välillä olen varma että olen sen oikean löytänyt kun välillä taas epäilyttää toimiiko ja kestääkö suhde. Riidellään välillä pienistä asioista.ap
Et maininnut sanallakaan rakkautta. Onko teillä sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EHKÄISY KÄYTTÖÖN VÄLITTÖMÄSTI. Sitten mietit ne muut jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:47"]ikäkin alkaa jo painaa enkä ehdi uusia miehiä kalastella mutten halua sen vääränkään kanssa jatkaa..vaikea asia...välillä olen varma että olen sen oikean löytänyt kun välillä taas epäilyttää toimiiko ja kestääkö suhde. Riidellään välillä pienistä asioista.ap
[/quote]
Kai nyt kaikki pariskunnat joskus riitelee pienistäkin jutuista. Oleellista on se, osataanko sopia. Kauanko olette olleet yhdessä? Sanoit että ikä painaa, minkäikäinen olet?
Meillä lapsen kuulumiseen meni myös aikaa vähän kauemmin. Kun lasta ei alkanut kuulumaan rupesin epäröimään "sovimmeko yhteen" "onko sittenkin jotain vialla" "en ehkä haluakkaan lasta" "en ehkä haluakkaan tätä miestä"...ym. Mulla ne ajatukset oli selkeästi vaan äitiyteen kasvamista ja ahdistusta/surua ja epävarmuutta siitä kun emme tulleetkaan raskaaksi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:47"]ikäkin alkaa jo painaa enkä ehdi uusia miehiä kalastella mutten halua sen vääränkään kanssa jatkaa..vaikea asia...välillä olen varma että olen sen oikean löytänyt kun välillä taas epäilyttää toimiiko ja kestääkö suhde. Riidellään välillä pienistä asioista.ap [/quote] Kai nyt kaikki pariskunnat joskus riitelee pienistäkin jutuista. Oleellista on se, osataanko sopia. Kauanko olette olleet yhdessä? Sanoit että ikä painaa, minkäikäinen olet?
[/quote]
ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä...ikää on 29. tietysti normaaliin suhteeseen kuuluu myös riidat. tuntuu vaan että meidän riidat on niin tyhmiä, kuka söi enemmän banaabeja, keittiörätin viikkaus periaate jne.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 17:19"]
ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä...ikää on 29. tietysti normaaliin suhteeseen kuuluu myös riidat. tuntuu vaan että meidän riidat on niin tyhmiä, kuka söi enemmän banaabeja, keittiörätin viikkaus periaate jne.
[/quote]
Kuulostaa siltä että olette molemmat kovia pätemään ja asioiden on mentävä aina omalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä stressiä siitä, että lasta ei kuulu? Tai stressiä jostain muusta asiasta. Se voi hyvin heijastua parisuhteeseen juuri noin. Itse olen ollut parishteessa melkein parikymmentä vuotta, ja ajattelen, että jokaisessa suhteessa on parempia ja huonompia kausia. Ja jos perusasiat ovat kunnossa, niin aina välillä siihen omaan puolisoon rakastuu aina uudelleen. Ei toki niin isolla huumalla kuin silloin ensimmäisen kerran, mutta kuitenkin niin että aina silloin tällöin ottaa mahanpohjasta ja tuntuu, että sukat pyörii jaloissa. :)
Olet aika lapsellinen, jos kuvittelet, että on joku tarunhohtoinen se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ehdi 29-vuotiaana enää kalastaa itsellesi uutta miestä? Äly hoi!
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 17:36"]Et ehdi 29-vuotiaana enää kalastaa itsellesi uutta miestä? Äly hoi!
[/quote]
Niinpä :D Tuossahan on lastentekoikääkin vielä semmoset 15 v jäljellä...
Rakatatko miestäsi? Jos vastaat kyllä, mieti vastauksesi uudestaan. Nimittäin jos rakastaa, ei tuollaisia asioita yhtäkkiä ala miettimään. Sinunhan pitäisi olla innoissaan häistä ja mahdollisesti tulevasta perheestä.
Ainakin itse olen korvia myöten rakastunut edelleen, raskaanakin olen ja tuntuu kuin olisin maailman onnellisin ihminen. Neljä vuotta suhdetta takana, häitä suunniteltu 1,5v ja ne ovat ensi syksynä. Kertaakaan en ole miettinyt samoja kuin sinä.
Mieti onko rakkautesi kestävää ja aitoa. Jos ei, ota aikalisä tai ero. Kun on löytänyt sen oikean, ei epäröi.
Niin hei ja kuulkaas, se on se maaginen 2v milloin ruusunpunaiset lasit tippuvat päästä! Jos ei tyyppi hormonimyrskyn jälkeen nappaa, älä nai.
Mä luulen että sua vain jännittää.
Pitkässä suhteessa tulee väkisinkin kausia jolloin ei ole niin varma toisesta.
Kaikki on hyvin niin kauan, kun ette kumpikin samaan aikaan epäile suhteenne kestävyyttä.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 16:41"]Olemme miehen kanssa menossa naimisiin tänä vuonna, päivää ei ole vielä vahvistettu ja sormukset on hankittu. Ehkäisy on jätetty pois vuosi sitten mutta lasta ei kuulu. Nyt olen alkanut miettimään etten ehkä sittenkään halua lasta taikka avioliittoa. Mitään järkevää syytä miksi, en osaa sanoa. Mies on kaikkien mielestä ihana, kokkaa ja siivoaa, tekee ahkerasti töitä, viihtyy kotosalla ja tekee kodin pieniä ja isompiakin hommia kuten tänään pesi ikkunat aamulla kun meni myöhemmin töihin.. tuntuu että jokin kuitenkin mättää. ja taas välillä tuntuu että olen sen oikean kanssa..onko tämä normaalia jännitystä vai pitäisikö hidastaa tahtia? Joskus mietin kuinka ihanaa olisi asua yksin ja vain deittailla tätä samaa miestä
[/quote]
Jos epäilyttää eikä edes päivää ole sovittu, on helppoa ja ihan aiheellista ottaa aikalisä. Jos haluat asua yksin, mikä estää? Älä hätiköi elämäsi isoimman päätöksen kanssa! Ja ehkäisy heti takaisin käyttöön nyt!