Mitä sitten, jos erilaisella lapsella todetaan vaikka asperger

Se on ihan jees, laitetaan se laitokseen.

Kun tiedetään, miksi ja millä lailla joku on erilainen, a) voidaan se erilaisuus ottaa huomioon ja esim pyriä järjestämään niin, että melusta tavanomaista enemmän kärsivä ei joudu meluiseen ympäristöön ja sokea kuulee risteyksessä liikennevalojen piipityksestä milloin on turvallista ylittää tie. Lisäksi b) voi ihminen itse opetella (ja saada apua oppiakseen) tulemaan toimeen yhteiskunnassa erilaisudestaan huolimatta, esim vaikka käyttämään kuulosuojaimia, etsiytymään akustisesti sopivalle istumapaikalle, säätelemään sosiaalisten tilanteitten määrää päivässä sellaiseksi, jonka vielä jaksaa, tai vaikka käyttämään pistekirjoitusta ja opaskoiraa. Näin selviää erilaisuudestaan huolimatta.

Haitta on tietysti se, että jotkut ajattelevat tavalla, jota kakkonen parodioi: kun on diagnoosi, se on syy jättää yrittämättä jonkun ihmisen kohdalla: pannaan laitokseen, syrjäytetään tai tapetaan pois.

Hyöty: saatiin paikka integroituun erityisryhmään päiväkotiin, jossa lasta pyrittiin auttamaan. Saatiin niin puheterapiaa kuin myös toimintaterapiaa. Ehkä edellistä olisi saanut ilman diagnoosiakin, toimintaterapiaa tuskin. Ymmärrystä koulussa ja tukea. Haittaa on vaan jos joku suhtautuu huonosti ja sehän on taas jonkun toisen ongelma.