Suurin muutos 2. lapsen synnyttyä?

Se on kuin pesäpallolukkarin ja jonglöörin ero.

Kannattiko siis toinen :D

Pelkäsin ja ajattelin toisen lapsen syntymää paljon. Juuri tuon muutoksen vuoksi. Kuitenkaan, mitään ihan järisyttävän järkyttävää ei kuitenkaan tapahtunut. Aikaa ja rakkautta on riittänyt paljon molemmille lapsille. Toisen kanssa osaa olla jo tehokkaampi ja rennompi. Suurin ero lienee kuitenkin siinä, että ei osaa, halua, viitsi pyytää enää apua lasten hoitoon niinkuin yhden kohdalla. Toisaalta, ovathan isovanhemmatkin taas vähän vanhempia.

Suurin muutos oli se kun tajusin, miten erilaisia lapset voivat olla. Se jotenkin vapautti ajatuksesta, että kaikki, mitä esikoinen teki, johtui jotenkin itsestäni ja siitä miten häntä hoidin. Meillä ikäeroa 1v4kk.

Metelin kasvu oli räjähdysmäinen. Ei pikkuvauva-aikana, mutta nyt kun lapset ovat 3 ja 8.

Päivähoitomaksuihin ja ap/ip-kerhoihin menee rahaa melkein 500 euroa kuussa.

Muuten se toinen menee melkein esikoisen rytmillä ja solahtaa arkeen mukaan. Ja siitä toisesta nauttii eri tavalla. Ei jännitä tai pelkää joka asiaa vaan nauttii oikeasti! Nuuhkuttaa sitä vauvantuoksua. Mulla ainakin oli näin.

[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 13:50"]

Suurin muutos oli se kun tajusin, miten erilaisia lapset voivat olla. Se jotenkin vapautti ajatuksesta, että kaikki, mitä esikoinen teki, johtui jotenkin itsestäni ja siitä miten häntä hoidin. Meillä ikäeroa 1v4kk.

[/quote]

Tämä unohtui vastaajalta numero 4. Meillä lapset ovat kuin yö ja päivä. Niin erilaisia kuin vain voi olla. Esikoisen itkupotkuraivarit voidaan laskea yhden käden sormilla. Kuopus ottaa päivässä sen 3 itkupotkuraivaria. Olkootkin, että on uhmassa, mutta esikoisella ei tainnut olla edes uhmaa.

Menisi varmaan enemmän kahden lapsen pkmaksuihin että edes vähän säästöä ;)

Meillä ei ole ollut oikein esikoisellekaan ikinä hoitopaikkaa niin ei taida se asia muuttua lainkaan....

esikoinen on todella hulivili tapaus joten voin vaan kuvitella minkälaista on jos näin riehakkaita lapsia on kaksi... ap

Esikoinen oli melkein kolme ja olisi halunnut esi. Kantaa vauvaa, kauhea paniikki aina kun se kiskoi toista ylös kun silmä vältti. Imetys ei menny niin että luedaan samalla vaan esikoinen halusi tunkea naamansa tissin ja vauvaan kiinni. Mies ei enää muistanut että vauva-aikana äiti on väsynyt tai ei ehdikkään tekemään tasan heti ruokaa. Mutta vuosi meni ja kaikki jo paremmin.

Oikeasti aika ja hermot loppuvat välillä ja kämppä on siinä kunnossa välillä ettei omakseen usko. Sillasta rauhaa ei enää ole kun esikoisen ollessa vauva. Nyt on kahdet halut ja kahdet tarpeet, jotka eivät käy aina yksiin. Mietin usein esikoisen vauva-aikoja, jolloin aikaa oli maata ja tuijotella ja tehdä ja leikkiä. Jos oli sadepäivä ja halusi olla koko päivän yökkärissä niin oltiin. Kakkosen vauva-aikana ulos on lähdettävä, kun esikoinen tarvii seuraa ja ulkoilua. Kaikki on tosi aikataulutettua,

Minkälaisia ikäeroja teillä on? Meillä tulee yli 4.5v ikäeroa. Esikoinen jatkaa osa-aikaisena päiväkodissa. Ap

Oma aika katosi. Vauvan päikkäriaikoina ei pystynyt lepäämään. Kaikkialle lähteminen muuttui vaikeaksi ja kalliiksi. Lapsia ei saa enää helposti isovanhemmille hoitoon. Jouduttiin ostamaan isompi talo. 2 on ehdottomasti enemmän kuin yksi. Lisää lapsia ei tule.

ei tuntunut missään, sillä eka ja toka tulivat yhdessä