Tää on aina tätä samaa p*skaa kun oon itse kipeänä
Lapset kitisee ja kiukuttelee eivätkä suoriudu kouluun. Ei ole vaatteita, ei ole kenkiä, en mene kouluun, jne. Kaikki saatanan aamut menee siihen, että mä koitan kipeenä kuunnella tuota kitinää ja valitusta ja sitten mä vielä joudun viemään ne sinne vitun kouluun kun muuten ne jää venymään kotiin!!
Ja sitten, kun itse menen töihin, kaikki hoituu täällä ihan hyvin. Se on vaan tätä silloin, kun olen itse (kipeänä) kotona. Vttu. Mä meen kohta sinne töihin sairastamaan, sielläkin pääsee helpommalla.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 08:14"]
Voi, olen kertonut tuhannet kerrat. Viimeksi viime viikolla, kun lapset itse olivat sairaina. Sanoin, että huomaatteko nyt, miten kurja olo on kun on kipeä ja ymmärrättekö nyt, että sitten kun äitikin sairastaa, niin äidinkin pitää saada levätä? Ja joo, ymmärretään, oli vastaus ja tässä sitä nyt taas ollaan.
Sehän tässä onkin, että puheet ja sopimukset ei toimi vaan jokainen aamu on samaa tuskaa kun oon kipeänä kotona.
[/quote]
Eikö säälikortti toimikaan lapsiin?! :(
Äitiys on maailman kurjin rooli! Eikä siihen muu auta, kun oppia elämään sen kanssa.
Ole jämäkkä siellä vittu, ei meille räyhätä auta.
Olen yh, isä kuollut. Ja joo, ei auta teille räyhätä mutta kun menee hermot enkä noillekaan kykene huutamaan kurkkukivun takia :/
Olisiko tätä pitänyt miettiä aiemmin kun kasvatusmetodeja valitsit? Ei ole liian myöhäistä muutokselle.
Miksi menee huudoksi, ettekö voi puhua aiheesta ja sopia jo illalla, miten aamulla toimitaan? Ei ne lapset välttämättä ymmärrä sun kurjaa oloa.
Mulla koululainen, eskari ja vauva. Joudun viemään autolla kahdeksaksi eri paikkoihin, joten aamut ilman miestäni ovat vähän haastavia nyt kun on vielä pieni vauva. Illalla puhutaan tulevasta aamusta ja pyydän lapsia auttamaan minua. Tarvittaessa katsotaan kaikki kamat valmiiksi, pakataan jumppavaatteet jne. Tää oikeasti toimii, koska en huuda, vaan lapset ymmärtävät, että heidän täytyy osallistua, jotta aamu sujuu. Ja sitten ihmetellään yhdessä vielä autossa miten nopeuttaa oltiin, miten sujuvaa lähtö oli ja miten hyvä mieli nyt kaikilla, kun ei mennyt huudoksi ja hoputtamiseksi. Kerro lapsille, että tarvitset heidän apua ollessasi sairaana!
Voi, olen kertonut tuhannet kerrat. Viimeksi viime viikolla, kun lapset itse olivat sairaina. Sanoin, että huomaatteko nyt, miten kurja olo on kun on kipeä ja ymmärrättekö nyt, että sitten kun äitikin sairastaa, niin äidinkin pitää saada levätä? Ja joo, ymmärretään, oli vastaus ja tässä sitä nyt taas ollaan.
Sehän tässä onkin, että puheet ja sopimukset ei toimi vaan jokainen aamu on samaa tuskaa kun oon kipeänä kotona.
Voi että. Oletko ajatellut, että tuolla vitkuttelulla yms. he alitajuisesti haluavat huolehtia sinusta? Jos ovat jo menettäneet isänsä kuoleman kautta, niin jo pelkästään sinun pieni flunssasi ( ei tietenkään tunnu pieneltä, mutta on pientä jos vertaa esim. syöpään) saa heissä aikaan turvattomuuden tunteen. Sitten pyrkivät siihen, että siellä on joku sinun kanssasi kotona, jotta joku voisi sitten "auttaa" sinua kiukuttelemalla yms. vähemmn järkevällä auttamisella.
Meillä auttoi, kun ilmoitin todella jämäkästi (kuitenkaan huutamatta), että mulla on niin huono olo, että menee hermo ihan just siihen väninään, jäävät kotia jos jäävät mutta minä en kouluun ilmoita muuta kuin että lintsaavat enkä lähde viemään. Lähtivät kouluun 10 minuutin sisään.