" Lapsi syntyy meidän elämään" , kertoo puolivuotiaan Kasper-pojan äiti Taru Valkeapää.

Mitäs sitä kotona vauvan kanssa kykkimään. Jännä kyllä tuo polte palata töihin kun vauva on vasta puolivuotta. Ihan ok, jos jollekin sopii, mutta itse en luopuisi laatuajasta vauvan seurassa ihan vielä siinä vaiheessa. Kun ei kerran ole pakko. Ihan riittävän lyhyt on tämä lakisääteinenkin äitiysloma vauvan kasvamisen ja kehittymisen kannalta. Eihän siinä ehdi edes ensiaskeleita todistamaan! (Siis useimpien kohdalla ;)) Välillä tuntuu, että osaako ne ihmiset NAUTTIA siitä lapsesta lainkaan, jos niin veri vetää muualle. Tarukin on niin vanha, että luulisi ehtineen jo elää sitä aikuisten elämää ihan kylliksi. Yleensähän vanhat äidit justiin ottaa kaiken irti äitinä olemisesta ;)))

Paremmaksi :)))

Tarun duuni on lehtijuttujen perusteella sellaista, että hän voi ihan hyvin pitää vauvan mukanaan töitä tehdessään. Mikäs sen mukavampaa kuin tehdä hauskaa duunia ja pitää oma kulta mukana :)

-ymmärrän kyllä hyvin, että toisen palveluksessa olevat voivat äärimmäisen harvoin ottaa vauvan töihin mukaan. Yksityisyrittäjyydessä on siis hyvätkin puolensa!

Se ei toki tarkoita sitä, etteikö elämä muuttuisi -kyllä väkisinkin vauva elämää muuttaa. Mutta silti vauva ei tarkoita sitä, että omasta entisestä elämästä pitäisi luopua -ainakaan kokonaan.

Ei voi tulla edes kylään, kun lapsi menee niin aikaisin nukkumaan, häihin ei voi mennä, kun lapsi on este.

hetki vauva ehdoilla :) Äkkiä vauva on jo taapero ja sitten taas vanhemmilla vapauksia ihan eri tavalla. Totta kai pitää olla omat menot, mutta kyllä minustakin on jotenkin lapsellista uhota, että mikään ei omassa elämässä muutu vaikka vauva tulee... En tajua, miksi sen lapsen pitää mukautua aikuisten elämään -enkä nyt tarkoita ketään erityisesti.

Mutta jotkut ihmiset ottaa kaikki asiat kovin vakavissaan - vauvaakin hoitaa sellaisella antaumuksella että sivustakatsojia heikottaa. Taru varmaan tarkoittaa, että vauva voi ihan hyvin kulkea hänen mukanaan SIELLÄ MISSÄ SE ON MAHDOLLISTA. Jos se ei ole mahdollista, voi vauvan isä hoitaa sitä, ja kaikki on tyytyväisiä.

Jotkut ihmiset saa vauvan ja jää hoitamaan sitä neljän seinän sisälle 24h. Luulisin että Taru halusi välttää tätä, koska se ei sovi hänelle. Kaikki ihmiset ei halua, että maailma pyörii vauva-palstan ja mammakahviloitten ympärillä edes lyhyttä aikaa.



Hassua että mä löydän itseni puolustelemasta Taru Valkeapäätä, joka ei mun mielestä ole aina ihan välkyltä vaikuttanut...ainakaan kertoessaan lehdessä etsivänsä vastasyntyneelle laskettelukypärää...joo, siitä ajatuksesta lienevät ainakin luopuneet :)

Vierailija:

Ei voi tulla edes kylään, kun lapsi menee niin aikaisin nukkumaan, häihin ei voi mennä, kun lapsi on este.

MITÄÄN ei voi tehdä kun niko-jennikalla on ulkoiluaika.

Ja jotkut perheet ovat aktiivisempia ja jotkut passivoituvat kokonaan. Fiksu Taru, kun ei lopeta elämää lapsen vuoksi. Ja kun Taru on yrittäjä, hänellä on mahdollisuus päättää miten ja milloin töitä tekee. Ja voi ottaa lapsen mukaan.

Ja näinhän se on - lapsi syntyy nimenomaan meidän elämään, tulee osaksi sitä ja elää meidän rinnallamme. Tietysti elämä muuttuu, sitä ei voi kieltää, mutta kun kaikki eivät halua jumittua neljän seinän sisälle viettämään sitä " laatuaikaa" vauvan kanssa. Oikein paistaa av:laisten kateus läpi noista kommenteistanne!

vanhempien jotka eivät sitten missään käy lasten takia ja jos käyvätkin niin hössöttävät vaan sitä omaa pienokaistaan.... ei tarvitse ihmetellä miksi ystävät eivät ole enää tekemisissä.



On meilläkin elämä eikä sen tarvitse kulkea pikku Nikon tahdissa.



Meillä on lapsia ja aina on voitu kylässä käydä ja jopa iltaa viettää ystävien kanssa. Lapset nukkumaan ja eikun rupattelemaan ystävien kanssa. Ei ne lapset siitä kärsi. Pikemminkin niistä outoja kasvaa jos ei koskaan käy missään ja sitten kas yhtäkkiä alkaakin joeskari tms. ei normaalia ei

Sairaan, koliikista kärsivän tai muuten kovasti itkuisen vauvan kanssa olisikin hauska pörrätä ympäri maailmaa.

Jos lapsi on aktiivinen ja herkkä, ei hänen kanssaan voi juosta pitkin kyliä ilman että vauva siitä rasittuisi liikaa, virikkeitä on sellaiselle vauvalle aivan liikaa. Jos taas vauva on vähemmän herkkä virikkeille ja temperamentiltaan hitaampi, kestää hän ärsykkeitä enemmän eikä hänen kehitys häiriinny vilkkaastakaan seuraelämästä.



Vauvat ovat erilaisia ja reagoivat erilailla ympäristöönsä. Viisas ja lapsensa huomioiva vanhempi toimii lapsensa parasta ajatellen - ikävä kyllä monet ajattelevat vain omia mielihalujaan, siksi niin monilla lapsilla onkin ylivilkkautta ja keskittymis/käyttäytymishäiriöitä.

Vierailija:

Jos lapsi on aktiivinen ja herkkä, ei hänen kanssaan voi juosta pitkin kyliä ilman että vauva siitä rasittuisi liikaa, virikkeitä on sellaiselle vauvalle aivan liikaa. Jos taas vauva on vähemmän herkkä virikkeille ja temperamentiltaan hitaampi, kestää hän ärsykkeitä enemmän eikä hänen kehitys häiriinny vilkkaastakaan seuraelämästä.

Oma esikoiseni oli herkkä vauva, ja pienikin muutos rutiineissa aiheutti tuntien iltahuudot. Hänen kanssaan oltiinkin paljolti kotosalla, koska ei houkutellut lähteä ihmisten tuijoteltavaksi pää punaisena raivoissaan karjuvan vauvan kanssa. Kuopus taas selvästi piti vaihtelusta jo vauvana, ja tarkkaili joka tilanteessa maailmaa rauhallisena ja tyytyväisenä.

Itsekin esikoisen aikanana syntyessä siinä alle 3-kymppisenä olin sitä mieltä että mehän mennään eikä meinata... Sitten kun seuraavat (kaksoset) syntyivät kun olin jo 35-vuotias, ei enää tehnyt yhtään mieli lähteä mihinkään huitelemaan, päinvastoin, nautin kotona olosta ja pesiytymisestä yli kaiken eikä yhtään ollut sellainen fiilis että olisin jotenkin pudonnut kyydistä, kun en enää liehunut siellä ja täällä...Eli lienee kyse myös siitä, minkä ikäisestä äidistä on kyse?