Lue keskustelun säännöt.
Kadotan itseni
03.08.2021 |
Tunsin itseni aiemmin ehjäksi. Kuka olen, mitä osaan jne.
Sitten tuli kuolemantapauksia lähipiirissä ja jokin aika sitten ero pitkästä avioliitosta.
Hetken luulin, että selviän eteenpäin niin kuin aina kaikista vastoinkäymisistä, joita on riittänyt. Olen pärjääjä, se joka aina jaksaa.
Tänään kaikki tuntui yhtäkkiä hajoavan käsiin. Pidemmän aikaa on hiipinyt jonkinlainen flegmaattisuus ja epävarmuuskin, mutta nyt mentiin rysäyksellä pohjan läpi.
Kaikki itsevarmuus hävisi. Tunnen huijaavani töissä, oikeasti en osaakaan mitään. Tunnen olevani jotenkin viallinen. Iski pakokauhu. Itkin autossa ja mielessä välähti jopa, että olisi helpotus kun kaikki loppuisi. Loputon turha taistelu ja yrittäminen. Samalla tajusin, etten halua puhua kenellekään. Ystävä soitti enkä kyennyt vastaamaan.
En tiedä mitä tehdä. Huominen töihin meno tai edes herääminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Oksennuspala kurkussa.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli samanlainen avoliiton ja lasten myötä. Elämäni oli kunnossa ennen miehen tuloa elämääni. Mies on vienyt minulta itsetunnon ei niinkään lyömisellä ja haukkumisella vaan sillä että noista syistä tulleen eromme jälkeen hän on panetellut minua muille ja lasten tapaamisten kanssa on ollut vaikeuksia silloin kun lapset asuvat isällään. Mies yhdessä nykyisen puolisonsa kanssa elää perhe-elämää ydinperheenä meidän lapsillamme ja minut on jätetty ulkopuolelle. Pahin on jo onneksi ohi ja olen taas päässyt jaloilleni kun olen asiaa riittävästi työstänyt itsekseni ja lapsia harvakseltaan tavannut joten olen saanut taas otetta heihin, joka oli jo päässyt niin pahasti heikkenemään että luulin menettäväni lapset kokonaan kun eivät olleet halukkaita tapaamaan minua. Olen pikkuhiljaa päässyt selville että lapset kyllä ovat koko ajan rakastaneet minua mutta isällään on ollut jonkinlainen voimakas, takerruttava vaikutus heihin eli ovat kokeneet että heidän pitää olla isänsä ja hänen uuden perheensä kanssa. Nyt vähän isompana ovat alkaneet ymmärtää asioita ja tehdä eroa isäänsä. Saa nähdä miten paljon oireilevat kun muuttavat minulle jos heillä kovinkin iso itsenäistymiskriisi koittaa isänsä tiukan otteen jälkeen.
Pystyitkö hoitamaan työt ja muut asiat riittävän hyvin?
Tuo kuulosti kauhealta. Onneksi sain pitää lapset. Tosin nyt tuntuu, etten selviä siitäkään. Tänään mietin sitäkin, että olen tehnyt kaiken väärin ja pilannut heidän elämänsä.
Jos en selviydy, kaikki menee. Lasten koti ja harrastukset, kaikki. Pallot tulee ryminällä alas.
Kuulostaa siltä että Ap:llä on tapahtunut nyt niin paljon kuormittavia asioita, että sietoikkunasi on ylittynyt, stressipisteitä on paljon. Tuo saattaa olla kriisi- ja traumareaktio, tunne itsensä kadottamisesta.
Olisiko nyt sairausloman paikka, jos on vaikea keskittyä työntekoon? Ota yhteyttä vaikka työterveyshuoltoon tai terveysasemalle.
Suosittelen, että haet ja pyydät tukea itsellesi. Hyvä, että avauduit täällä. Onko sinulla lähiverkostoa, jolta saisit tukea? Voit ottaa yhteyttä esim. oman paikkakuntasi sosiaali- ja kriisipäivystykseen, jonka numero löytyy netistä ja/tai Mieli ry:n kriisipuhelimeen, sinne voi olla tosin jonoa. Tässä alla heidän esittelytekstinsä.
Voimia, Ap, Sinä selviydyt, mutta kertomasi kokemus omasta tilanteestasi kuulosti siltä, että älä yritä selviytyä yksin vaan hae tukea - pidä huolta lastesi äidistä!
"MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7.
Oletko vaikeassa elämäntilanteessa tai kokenut järkyttävän tapahtuman? Onko elämäsi juuri muuttunut ja paha olla? Koetko, ettet jaksa enää yksin huolen tai murheen kanssa? Onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia?
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset eli kriisityöntekijät sekä tehtävään valitut, koulutetut vapaaehtoiset heidän tukeminaan. Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville. Kriisipuhelin-keskustelun tavoitteena on helpottaa pahaa oloa sekä ehkäistä itsemurhia. Päivystäjä auttaa soittajaa pohtimaan keinoja oman tilanteen helpottamiseksi, omien voimavarojen löytämiseksi ja ongelmien ratkaisemiseksi. Usein Kriisipuhelin on paikka, jossa soittaja kertoo ensimmäistä kertaa vaikeasta tilanteestaan."
Mulle tuli samanlainen avoliiton ja lasten myötä. Elämäni oli kunnossa ennen miehen tuloa elämääni. Mies on vienyt minulta itsetunnon ei niinkään lyömisellä ja haukkumisella vaan sillä että noista syistä tulleen eromme jälkeen hän on panetellut minua muille ja lasten tapaamisten kanssa on ollut vaikeuksia silloin kun lapset asuvat isällään. Mies yhdessä nykyisen puolisonsa kanssa elää perhe-elämää ydinperheenä meidän lapsillamme ja minut on jätetty ulkopuolelle. Pahin on jo onneksi ohi ja olen taas päässyt jaloilleni kun olen asiaa riittävästi työstänyt itsekseni ja lapsia harvakseltaan tavannut joten olen saanut taas otetta heihin, joka oli jo päässyt niin pahasti heikkenemään että luulin menettäväni lapset kokonaan kun eivät olleet halukkaita tapaamaan minua. Olen pikkuhiljaa päässyt selville että lapset kyllä ovat koko ajan rakastaneet minua mutta isällään on ollut jonkinlainen voimakas, takerruttava vaikutus heihin eli ovat kokeneet että heidän pitää olla isänsä ja hänen uuden perheensä kanssa. Nyt vähän isompana ovat alkaneet ymmärtää asioita ja tehdä eroa isäänsä. Saa nähdä miten paljon oireilevat kun muuttavat minulle jos heillä kovinkin iso itsenäistymiskriisi koittaa isänsä tiukan otteen jälkeen.