Lue keskustelun säännöt.
Siis miten nämä epäsosiaaliset ja assit aina
23.07.2021 |
jotka kertovat täällä palstalla työllistyneensä niin sanovat että ovat onnistuneet jonkun osaamisensa yms avulla? Joo mutta miten pärjäsitte sen 5-10 vuotta jonka aikana piti hankkia se osaaminen siellä työelämässä millä sitten markkinoida itseään.
Nuorena kun jaksoi vielä opiskella, niin minulla oli yliopistossa 5 keskiarvo (varmaan yksi aika harvoista joilla noin hyvä) ja olin silti työelämään mentäessä aivan pihalla kaikesta. Ja se oppiminen olisi vaatinut loputonta kyselyä ja vuorovaikutusta toisten kanssa, kykyä jättää juuttumatta yksityiskohtiin, kykyä sietää se 8h ahdistumatta sitä vieraiden ihmisten seuraa, kykyä sietää sitä osaamattomuuttaan ja tehdä virheitä ja oppia pikku hiljaa muiden avustuksella.
Ei minusta ainakaan oikein pidetty missään työpaikalla, eikä ne hommat lähteneet sujumaan. Vai oletteko sellaisia tyyppejä jotka ihan oikeasti autistisen kiinnostuneita siitä omasta alasta ja painaa siellä duunissa silmät kiiluen joku artikkeli ruokatauolla edessä ja kotona lukee vielä 4h omalla ajalla ja miettii koko aika niitä työjuttuja yms? Ja vielä kilttejä ja harmaita työmyyriä jotka hukkuu sinne työpaikalle muiden näkökentästä painamaan hommaa?
Kommentit (17)
Juuri tuollainen olen. Ja vapaa-aikoina ennen koronaa rentouduin industrialmusiikkibändien keikoilla riehumalla.
Meitä hiljaisia työmyyriäkin kun on niin moneen lähtöön =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollainen olen. Ja vapaa-aikoina ennen koronaa rentouduin industrialmusiikkibändien keikoilla riehumalla.
Meitä hiljaisia työmyyriäkin kun on niin moneen lähtöön =)
Itse taas käyn kuuntelemassa oopperaa ja riehun työpaikalla.
Onnistuin uhrautumalla tekemään kaikki ne kammottavat paskahommat, joita kukaan muu ei halunnut tehdä. Otin vastaan mukisematta (mukisin mielessäni) kaikista vaikeimmat kökköhommat ja kusipäisimmät asiakkaat. Joo ei se kivaa ollut eikä helppoa ja monasti olin työpvä jälkeen tosi rikki, työmäärä oli järjetön ja kamalat asiakaskohtaamiset vaivasivat vapaa-ajallakin. Mutta siinä niiden vuosien aikana mun osaaminen kasvoi kuin kohisten, kun toisilla ei niin tapahtunut! Joka vuos tuli firmassa yt:t ja kaikki työn välttelijät ja ”haluan tehdä vain helppoja juttuja tai valita itse mitä teen” pikkuhiljaa siivottiin pois firmasta mutta minä aina jäin. Jossain vaiheessa mulla sitten oli niin paljon arvokasta itse opiskeltua osaamista, jota myös mielläni jaoin muille tarvitseville, että mun arvostus oli suurta eikä firmalla ollut varaa luopua musta. Firmassa alettiin huolehtia siitä että varmasti pysyn; lisää liksaa, hienompia titteleitä, vapaus valita itse mieluisat työtehtävät ja välttää aseman avulla ne kaikkein paskimmat koiranhommat. Olen vajaa 40v ja ollut tuossa firmassa nyt yli 10v. Aloitin ihan pohjalta ja tosi pienellä palkalla koska olin vaan niin tyytyväinen että joku huoli mut työhön. Ja tuollanen kehityskaari sitten tapahtui vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Onnistuin uhrautumalla tekemään kaikki ne kammottavat paskahommat, joita kukaan muu ei halunnut tehdä. Otin vastaan mukisematta (mukisin mielessäni) kaikista vaikeimmat kökköhommat ja kusipäisimmät asiakkaat. Joo ei se kivaa ollut eikä helppoa ja monasti olin työpvä jälkeen tosi rikki, työmäärä oli järjetön ja kamalat asiakaskohtaamiset vaivasivat vapaa-ajallakin. Mutta siinä niiden vuosien aikana mun osaaminen kasvoi kuin kohisten, kun toisilla ei niin tapahtunut! Joka vuos tuli firmassa yt:t ja kaikki työn välttelijät ja ”haluan tehdä vain helppoja juttuja tai valita itse mitä teen” pikkuhiljaa siivottiin pois firmasta mutta minä aina jäin. Jossain vaiheessa mulla sitten oli niin paljon arvokasta itse opiskeltua osaamista, jota myös mielläni jaoin muille tarvitseville, että mun arvostus oli suurta eikä firmalla ollut varaa luopua musta. Firmassa alettiin huolehtia siitä että varmasti pysyn; lisää liksaa, hienompia titteleitä, vapaus valita itse mieluisat työtehtävät ja välttää aseman avulla ne kaikkein paskimmat koiranhommat. Olen vajaa 40v ja ollut tuossa firmassa nyt yli 10v. Aloitin ihan pohjalta ja tosi pienellä palkalla koska olin vaan niin tyytyväinen että joku huoli mut työhön. Ja tuollanen kehityskaari sitten tapahtui vuosien aikana.
Nostan hattua. Itsellä ei mielenterveys riitä tuollaiseen...
Aloittaja
En tiedä. Olin kolme vuotta työttömänä maisterin papereilla. Sitten luovutin ja lähdin ammattikouluun lukemaan itseni lähihoitajaksi ja menin töihin päiväkotiin. Pikkulasten parissa pärjään hyvin. Olen viihtynyt ihan hyvin kun pysyy syrjässä juoruilijoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä edelleen mietin, että miten onnistuisin haastattelussa saamaan edes sen työpaikan :(
Kysymykseesi minulla ei ole vastausta, koska en ole ikinä päässyt työelämään. Vitosia minäkin yliopistossa sain kursseista, samoin amk:ssa ja ammattikoulussa, mutta ei niillä pelkästään töihin pääse.
Miten ap pääsit töihin? Olisiko sinulla jotain vinkkejä antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on varmasti käynyt pääosin tuuria. En todellakaan ole ollut kiltti, vaan olen ollut vaativa alainen, tuonut aina esille, mitä lainsäädäntö on mieltä työnantajan luovista lakia kiertävistä asioista. Minulla oli ensimmäiset kymmenen vuotta hankalan ihmisen maine, sen jälkeen on oivallettu, että kunhan toimitaan lakien ja asetusten mukaan, minun kanssani pärjää ihan hyvin.
Oma alani on erityisen kiinnostuksen kohteeni eli vapaa-ajalla luen kaikki uusimmat tutkimukset ja innostun kaikesta niin, että burnout on koettuna.
Työhaastattelussa kävi myös tuuria, haastattelija oli myös kovin erikoinen, ei sellaisia enää löydy mistään. Hän jäi eläkkeelle kolmisen vuotta sen jälkeen, kun olin aloittanut työt. Sen jälkeen olin pitkään kivi esimiesten kengissä, mutta kun tekee työnsä hyvin, niin ei tarvitse olla tykätty. Viimeiset kolme vuotta on mennyt hyvin, kun ovat oppineet, että lakeja ei minun aikanani rikota tai asia tulee julkiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kysymykseesi minulla ei ole vastausta, koska en ole ikinä päässyt työelämään. Vitosia minäkin yliopistossa sain kursseista, samoin amk:ssa ja ammattikoulussa, mutta ei niillä pelkästään töihin pääse.
Miten ap pääsit töihin? Olisiko sinulla jotain vinkkejä antaa?
Ei minunkaan ole ollut helppo päästä haastatteluihin, eivätkä ne läheskään aina mitään hyviä kokemuksia ole olleet. Se että olen onnistunut joskus pääsemään töihin, johtuu varmaan siitä että olen autismi-janalla lähempänä normaalia päätyä. Hyvinä päivinä olen jopa energinen ja osaan feikata normaalia tilanteessa missä kerron itsestäni vastaamalla kysymyksiin ja esitän mahdollisesti itse kysymyksiä. Homma kaatuu siihen, kun minut istuutetaan työpisteelle ja pitäisi alkaa tekemään jotain omatoimisesti tai kun menen tauolla kahvipöytään istumaan muun porukan kanssa. En myöskään osaa oikein feikata hyvinvoivaa ja tyytyväistä töissä, kun alan olemaan väsynyt ja henkisesti rikki.
Jotenkin tuntuu välillä näitä palstan juttuja lukiessa että osa porukasta elelee ihan toisessa todellisuudessa kuin itse. Työhaastattelijat eivät kuulemma välitä vaikka tuijottelisi vain kenkiään, työpaikalla ei tarvitse puhua kenellekään, jollekulle olivat kuulemma työnantajat soitelleet ja tarjonneet töitä kun sai hyviä arvosanoja yliopistossa. Kumppani on vain mystisesti löydetty jostain ja joka paikasta löytyy jotain niche-harrastuskavereita.
Itsellä taas viime työhaastattelu päättyi tyyliin siihen kun haastattelijat näkivät että jännitin tilannetta.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnistuin uhrautumalla tekemään kaikki ne kammottavat paskahommat, joita kukaan muu ei halunnut tehdä. Otin vastaan mukisematta (mukisin mielessäni) kaikista vaikeimmat kökköhommat ja kusipäisimmät asiakkaat. Joo ei se kivaa ollut eikä helppoa ja monasti olin työpvä jälkeen tosi rikki, työmäärä oli järjetön ja kamalat asiakaskohtaamiset vaivasivat vapaa-ajallakin. Mutta siinä niiden vuosien aikana mun osaaminen kasvoi kuin kohisten, kun toisilla ei niin tapahtunut! Joka vuos tuli firmassa yt:t ja kaikki työn välttelijät ja ”haluan tehdä vain helppoja juttuja tai valita itse mitä teen” pikkuhiljaa siivottiin pois firmasta mutta minä aina jäin. Jossain vaiheessa mulla sitten oli niin paljon arvokasta itse opiskeltua osaamista, jota myös mielläni jaoin muille tarvitseville, että mun arvostus oli suurta eikä firmalla ollut varaa luopua musta. Firmassa alettiin huolehtia siitä että varmasti pysyn; lisää liksaa, hienompia titteleitä, vapaus valita itse mieluisat työtehtävät ja välttää aseman avulla ne kaikkein paskimmat koiranhommat. Olen vajaa 40v ja ollut tuossa firmassa nyt yli 10v. Aloitin ihan pohjalta ja tosi pienellä palkalla koska olin vaan niin tyytyväinen että joku huoli mut työhön. Ja tuollanen kehityskaari sitten tapahtui vuosien aikana.
tälläisen roolin omaksumalla voi assi pärjätä. jos vaatii samaa kuin normot ei tuu mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokratyö. Pätkä siellä, toinen täällä. Sitten määräaikaisia. Vakituisia työsuhteita. Kaikenlaista. Noista kun kerää ne parhaat puolet ja luettelee niitä työhaastattelussa, niin näyttää jopa hyvältä. Minä aina toistan sen saman virheen, joka ikisessä työpaikassa. Erakoidun pitämään kahvitauon silloin kun se minulle itse parhaiten sopii, syön lounaan mieluiten yksin. Teen työt pääsääntöisesti yksin. Olen vain joku tyyppi joka hiippailee pitkin käytäviä, ihmiset tunnistavat minut kyllä työyhteisön jäseneksi. Sitten vain katoan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olin kolme vuotta työttömänä maisterin papereilla. Sitten luovutin ja lähdin ammattikouluun lukemaan itseni lähihoitajaksi ja menin töihin päiväkotiin. Pikkulasten parissa pärjään hyvin. Olen viihtynyt ihan hyvin kun pysyy syrjässä juoruilijoista.
Sama juttu. Pienten lasten kanssa on helppoa. Työkaverit varmaan pitää mua tylsänä ja outona, mutta lapset kyllä selvästi tykkää musta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuokratyö. Pätkä siellä, toinen täällä. Sitten määräaikaisia. Vakituisia työsuhteita. Kaikenlaista. Noista kun kerää ne parhaat puolet ja luettelee niitä työhaastattelussa, niin näyttää jopa hyvältä. Minä aina toistan sen saman virheen, joka ikisessä työpaikassa. Erakoidun pitämään kahvitauon silloin kun se minulle itse parhaiten sopii, syön lounaan mieluiten yksin. Teen työt pääsääntöisesti yksin. Olen vain joku tyyppi joka hiippailee pitkin käytäviä, ihmiset tunnistavat minut kyllä työyhteisön jäseneksi. Sitten vain katoan.
Millaista työtä voi tehdä olemalla vain joku varjo siellä käytävillä? Siis joku esimies laittaa sulle mailin että "tee tää homma" ja sitten osaat uudessa paikassa tehdä sen yksin kahvia ryystäessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Olin kolme vuotta työttömänä maisterin papereilla. Sitten luovutin ja lähdin ammattikouluun lukemaan itseni lähihoitajaksi ja menin töihin päiväkotiin. Pikkulasten parissa pärjään hyvin. Olen viihtynyt ihan hyvin kun pysyy syrjässä juoruilijoista.
Sama juttu. Pienten lasten kanssa on helppoa. Työkaverit varmaan pitää mua tylsänä ja outona, mutta lapset kyllä selvästi tykkää musta.
Itse en pärjää sosiaalisesti edes lasten kanssa :/
Vierailija kirjoitti:
Vuokratyö. Pätkä siellä, toinen täällä. Sitten määräaikaisia. Vakituisia työsuhteita. Kaikenlaista. Noista kun kerää ne parhaat puolet ja luettelee niitä työhaastattelussa, niin näyttää jopa hyvältä. Minä aina toistan sen saman virheen, joka ikisessä työpaikassa. Erakoidun pitämään kahvitauon silloin kun se minulle itse parhaiten sopii, syön lounaan mieluiten yksin. Teen työt pääsääntöisesti yksin. Olen vain joku tyyppi joka hiippailee pitkin käytäviä, ihmiset tunnistavat minut kyllä työyhteisön jäseneksi. Sitten vain katoan.
Minäkö se täällä kirjoittelen? Onko meitä tosiaan muitakin?
On asseja ja asseja (burgers)