Miksi nykyään toivotaan asioista keskusteltavan "kiihkottomasti"? Tuo lienee hyve vain Suomessa.

Esim otsikko tämän päivän Verkkouutisista: "Valtiollisten monopolien tulevaisuudesta on kirjoittajan (Sinuhe Wallinheimo) mielestä puhuttava ilman kiihkoa."

Ymmärrän ehkä pointin jos tuolla tarkoitetaan asiallista keskustelua ilman radikalismia tms. Mutta meillähän on yleisesti hyvinkin tasapaksut poliitikot jotka ovat hyvin pitkälle toistensa kanssa samoilla linjoilla. Enemmän tai vähemmän. Ja poliittisessa keskustelussa pitäisi nimenomaan olla kiihkoa, intoa - sydämen paloa. Sehän on suotavaa, että puhujalla on kiihkoa asialleen.