Jos lapsille antaa kokoajan vaihtoehtoja, niistä kasvaa täysiä kusipäitä.

Samaa mieltä! Ja joka helvetin kerta kun käyn kaupassa joku äityli siellä käy jokaisen ostoksensa läpi 4-vuotiaansa kanssa. Lapsilta on ihan ok kysyä, että haluatko tämän koulureppusi mielummin punaisena vai sinisenä mutta ihav vitun turhaa kysellä aina "Nico-Lumihiutale-Päiviö, otettaisiinko rasvatonta vai kevytmaitoa? Litra vai 1,5? Pirkkaa vai Valiota?" AARRGGHH

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 14:04"]

Samaa mieltä! Ja joka helvetin kerta kun käyn kaupassa joku äityli siellä käy jokaisen ostoksensa läpi 4-vuotiaansa kanssa. Lapsilta on ihan ok kysyä, että haluatko tämän koulureppusi mielummin punaisena vai sinisenä mutta ihav vitun turhaa kysellä aina "Nico-Lumihiutale-Päiviö, otettaisiinko rasvatonta vai kevytmaitoa? Litra vai 1,5? Pirkkaa vai Valiota?" AARRGGHH

[/quote]:D

Äläs ny - vanhemmathan vain kasvattavat lapsistaan valintatietoisia kuluttajia.

Valinnat on ok, kun niitä annetaan järkevällä tavalla. Esim otetaanko kaupasta välipalaksi banaania vai omenaa tai laitatko tämän vai tämän paidan. Itse ainakin ajattelen näin että vanhemmat kyllä päättävät sen että paita laitetaan mutta lapsen annetaan antaa tehdä pieni valinta että kummanko haluaa. Olen nähnyt myös lapsia jotka eivät ole koskaan saaneet esittää mielipidettään ja on sekin ärsyttävää kun kaikki on "ihan sama, en tiiä, päätä sä".

Millä tavalla nykyiset nuoret vanhemmat on kasvatettu, kun heistä on tullut niin epävarmoja oman ulkonäkönsä suhteen, niin ilkeitä omille ikärovereilleen (vanhempina tai vaikka keskustelupalstoilla), niin syömishäiriöisiä ja niin varovaisia vanhempina?

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 14:08"]

Millä tavalla nykyiset nuoret vanhemmat on kasvatettu, kun heistä on tullut niin epävarmoja oman ulkonäkönsä suhteen, niin ilkeitä omille ikärovereilleen (vanhempina tai vaikka keskustelupalstoilla), niin syömishäiriöisiä ja niin varovaisia vanhempina?

[/quote]Etkö tiennyt, että elämme fasismissa?

Ei saa tehdä virheitä.

Varmin tapa saada lapselle itkupotkuraivarit kysellä hieman väsyneeltä lapselta, että

itäs sä haluaisit.

Sittenhän se on lapsen vika, kun vanhempi ei hallitse noita tilanteita.

Vanhemmat tekee päätökset alle kouluikäisten kanssa. Vanhemmat ottaa tilanteen haltuun päättämällä kouluikäisen kanssa.

Pahimmat kusipäät on niitä, joille pitää koko ajan perustella itsestäänselviä asioita. Esim. 10-vuotiaalle pitää päivittäin perustella, miksi ei saa lähteä koulun pihasta, miksi pitää olla tunnilla hiljaa, miksi nyt opiskellaan matematiikkaa ja miksi tänään ei ole liikuntaa. Vanhemman mielestä lapsella on oikeus saada ihmetyksiinsä hyvät perustelut eikä lainkaan tajuta, että jos 24 oppilaalle perustelee ihan jokaikisen asian, ollaan kaaoksessa. Joskus on asioita, jotka tehdään, koska ne kuuluvat kouluun ja opiskeluun. Luulisi tämän menneen perille jo ekalla luokalla, mutta kun vanhemmat kannustavat ns. idioottimaisiin kysymyksiin, niin eihän siinä mikään mene perille. Ehdottomasti käytetyin lause tällaisella lapsella on "sun on pakko kertoa, äiti sanoi, että sun pitää".

Mä vasta tajusin, että olen kokoajan taaperon puhunut, että mennäänkö, otatko. Nyt tuntuu jotkut asiat helpommalta kun sanoo että mennNÄÄN.

Kyllä vaihtoehtoja on hyvä antaa, koska lapsella on kuitenkin oma tahto. Kuitenkin niitä tilanteita, joissa mitään vaihtoehtoa ei anneta, on niin paljon. 

Minä perustelen asiat 3-vuotiaalle ja annan hänen päättää pieniä asioita, jottei hän koe tulleensa jyrätyksi. Sitäpaitsi meillä ainakin toimii paljon paremmin esim. tuo, että lapsi saa valita minkä hedelmän ottaa välipalaksi, kun että vaan työnnetään jotain nenän eteen. En minäkään haluaisi, että joku muu päättää puolestani, mitä milloinkin syödään. Lämpimät ruoat päätän usein, koska minähän ne kokkaankin. Isompana voivat tehdä itse omat ruoat jos tarjolla oleva ei kelpaa.

Ja perustelen melkein kaiken siksi, että vielä 32-vuotiaana muistan miten jotkut päätökset eivät menneet mun logiikkaan ja silti sain vastaukseksi, "koska minä sanoin niin". Sitten joskus myöhemmin kun ymmärsin syyt päätösten takana, päätin, että omille lapsille yritän selittää kaiken mikä niille on epäselvää. Se että maito pitää juoda, ei johdu siitä, että äiti mielivaltaisesti päättää niin, vaan siitä, että lapset saisivat kalsiumia luita varten jne. Kovin yksityiskohtaisesti en ole vielä joutunut 3-vuotiaalle selittämään.

11 jatkaa. Myöskään en koskaan sano lapsille, että "mennäänkö nyt?" jos heillä ei todellisuudessa ole valtaa päättää asiasta. Kyllähän se nyt aiheuttaa hämmennystä, jos olevinaan kysytään, mut silti lopuksi lapsi kannetaan kirkuvana pois. Mä sanon, että mennään ja jos lapset alkaa vinkua, niin tulee se todellinen vaihtoehto: käveletkö itse vai kantaako äiti sinut?

koko ajan

Ap on aivan oikeassa! Itselläni on kasvatusmotto "Älä kysy lapselta koskaan mitään!" Hyvin toimii.