Miksi pohditte aina, mitä kehtaatte tai ette kehtaa tehdä?

Kun ei koko ajan olisi sosiaalisilla tavoilla kiusaamista, ei kukaan miettisi.

Tuli vastaan nainen paidan napit auki.  Kukaan ei mitään sanonut helteellä vilvoittelusta.  Parempi onkin koska olennaisinta on kuumuuden sietäminen.

Minä en juuri tuollaisia mieti. Mitä lihavammaksi ja vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minua kiinnostaa muiden mielipiteet, elämä on lyhyt, liian lyhyt hukattavaksi ulkonäköseikkoihin tms.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:01"]Kun ei koko ajan olisi sosiaalisilla tavoilla kiusaamista, ei kukaan miettisi.

Tuli vastaan nainen paidan napit auki.  Kukaan ei mitään sanonut helteellä vilvoittelusta.  Parempi onkin koska olennaisinta on kuumuuden sietäminen.

[/quote]

Kuka kiusaa? Missä? Ketä on kiusattu napin auki pitämisestä? Saatan olla tyhmä, mutta ei minua ainakaan ole kiusattu lapsuuden jälkeen - en sallisi sellaista, enkä ymmärrä miksi jotkut sitten sallivat.

Minä mietin noita aikaisemmin. Mutta sitten hakeuduin hankaliksi kokemiini tilanteisiin, ja tein potentiaalisesti nolottavia asioita. Ahdistus on helpottanut huomattavasti. Ja kyllä, monesti olen mennyt hiukset märkinä kauppaan. Eihän se nyt mitään ole! Tuollaista en ole edes miettinyt ikinä.

Suomi on vain sellainen en mää kehtaa -ihmisten valtakunta. Se on kansanluonteessa. Tämä on häpeäkulttuuri. Elämä on huomattavasti helpompaa kun lakkaat pingottamasta. Ei siihen kuole. 

(Tosin kyllä mulla yhä joistakin asioista tulee jäätävä nolostuminen, mutta pyrin silti tekemään niitä, koska pelko rampauttaa ja tekee elämän ahtaaksi.)

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 12:55"]

Ihmettelen kovasti, kuinka ihmiset jatkuvasti tuskailevat täälläkin, kehtaisivatko tehdä sitä tai tätä. Oli kyse sitten siitä, meneekö hiukset märkinä kauppaan tai jostain isommasta, monilla naisilla tuntuu olevan valtava huoli siitä, menettävätkö he kasvonsa tai mitä tuntemattomat ihmiset mahdollisesti ehkä saattavat ajatella heistä. Miksi? Miksi tällaisilla asioilla on teille merkitystä?

Esitän toiveen: jos olet tällainen kehtaamisia ja muiden mahdollisia ajatuksia pelkäävä ihminen, kertoisitko tässä ketjussa, mikä on pahin mahdollinen tilanne, johon voisit joutua siksi, että sinulla ei ole meikkiä/hiuksesi ovat märät/sinulla on tietynlainen vaate kaupassa? Mitä konkreettista haittaa sinulle koituisi siitä, vaikka joku tuntematon tyyppi hiljaa mielessään miettisikin, että tuopa näyttää tyhmältä? Mitä siis pelkäät?

Ja lisäkysymyksenä: miksi luulet ihmisten olevan niin tuhottoman kiinnostuneita sinusta?

[/quote]

Olen ap täsmälleen samaa miettinyt. Ja miettinyt myös, että onneksi ehkä ADHD:ni takia multa puuttuu täysin normaalit estot ja häpeilyt ja noloilut, ja olenkin elänyt elämääni niin, että en ole antanut esim. ulkonäöllisten asioiden ikinä estää mua tekemästä asioita joita olen halunnut tehdä.

Mä haluaisin lisätä ap:n kysymyslistaan kysymyksen: kenen luulet hyötyvän/kärsivän siitä, että jätät tekemättä asioita, koska et kehtaa?

Niinpä.

Ne on vielä niin nuoria, jotka miettivät kehtaamista. Sitten kun on nelikymppinen ämpärivittuinen kulahtanut riipputissi, jonka mieskin on lörppäletkuinen kattoon räkivä kaljamaha, sitten ei enää jaksa välittää muiden mielipiteistä ainakaan ulkonäköä koskien.

Ihmettelen samaa. Aika vaikeeta on elämä, jos pitää koko ajan miettiä, mitä kehtaa ja mitä ei. 

Juu toki yleensä laitan itseni kuntoon ennen kuin lähden ihmisten ilmoille, mutta aina ei jaksa. Yleensä se kyllä jotenkin lähtee itsestä, että on hyvä olo kun tietää että näyttää hyvältä. Mutta ei se sitä estä etteikö voisi mennä ilman meikkiä ja verkkareissakin kauppaan. Lähinnä töissä ja juhlissa pidän toisten huomioimisen tärkeänä ulkomuodollisesti. 

Yleisesti ottaen huonoitsetuntoiset häpeää kaikkea. Ilmeisesti lapsena siihen opetettu. Sanottu, että "Miten sä nyt noin!" "Aina sua saa hävetä!" "Etkös ees häpeä!" Jne. Häpeä opetetaan lapselle hyvin varhain Suomessa. Mun täytyy myöntää, että provosoin joskus näitä häpeäjiä ottamaan vähän rennommin, kun ottaa niin päähän nämä "Enhän mä nyt tuollalailla voi sanoa / sinne mennä, mitä ihmisetkin ajattelisi" -tyypit. 

No mut on kasvatettu niin, että aina on haukuttu käytöstä ja ulkonäköä.

Lisäksi mulle on usein huudeltu kaupungilla ulkonäön vuoksi. Kun jäisikin vain siihen, että joku ihmettelee mielessään!

Miten hiukset märkinä kauppaan meneminen on hävettävää ? Minäkin ihmettelen näitä ihmisiä joiden elämä on noin pelokasta.

Minäkään en juuri mieti, mitä kehtaan, mitä en.

Mutt tietty joskus olen ruokkoamattomassa tilassa jossain risaverkkareissa nuorena törmännyt ihan tuoreeseen exään ja hänen nyksäänsä ruokakaupassa tms. Silloin on harmittanut.

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:23"]Ne on vielä niin nuoria, jotka miettivät kehtaamista. Sitten kun on nelikymppinen ämpärivittuinen kulahtanut riipputissi, jonka mieskin on lörppäletkuinen kattoon räkivä kaljamaha, sitten ei enää jaksa välittää muiden mielipiteistä ainakaan ulkonäköä koskien.

[/quote]

Olisit pitänyt itsestäsi huolta. Ei kaikille käy noin. Tsemppiä!

Ja kuinka paljon nämä en mä kehtaa, itse kyttäävät muita ja siten ruokkivat tuota kehtaamiskierrettä? Jos itse on sinut itsensä kanssa, niin ei kyllä paljoa kiinnitä huomiota muidenkaan vieraiden ihmisten olemukseen.

Up

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 13:23"]

Ne on vielä niin nuoria, jotka miettivät kehtaamista. Sitten kun on nelikymppinen ämpärivittuinen kulahtanut riipputissi, jonka mieskin on lörppäletkuinen kattoon räkivä kaljamaha, sitten ei enää jaksa välittää muiden mielipiteistä ainakaan ulkonäköä koskien.

[/quote]

Missä sinä tuollaista olet nähnyt???

Tunnen muutaman ihmisen, jotka eivät todellakaan mieti yhtään. Mitään. Koskaan. En itse haluaisi ikinä aiheuttaa niin suuria myötähäpeän ja inhon tunteita muille ihmisille kuin nämä tapaukset. Ja todellakin sanon ääneen päin näköä että viitsisitkö JOSKUS vähän miettiä mitä teet/sanot.

Itseäni ärsyttää eniten "Kehtaako 35-vuotias lähteä enää opiskelemaan" -tyyliset ketjut. AAAAAARGH! Jos haluatte lähteä opiskelemaan niin lähtekää! Vieläkö te kolmekymppisinä tarvitsette joltain luvan tehdä mitä lystäätte?Toivoo nimimerkki nelikymppinen opiskelija.

Minä en voi meikata enkä värjäillä jne hiuksia pahan atopian vuoksi. Opiskellessa opettaja haukkui minua liian luomusta ulkonäöstä. En olisi kuulemma ollut ammatillisesti uskottava. Onneksi ymmärsin opiskella ensimmäisen tutkinnon päälle toisen tutkinnon jossa ihmisen ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Ainoa vaatimus on olla puhdas ja siisti asiakaskontakteissa.