Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten epäluotettavuus - miksi sovitusta ei pidetä kiinni?
18.07.2021 |
Ihmetyttää kanssaihmisten käytös nykypäivänä, kun sovittuja tapaamisia, työkeikkoja, jne. perutaan tai siirrellään huolettomasti eikä yhtään ajatella siitä toiselle osapuolelle koituvaa haittaa. Olen aika nuori vielä (noh, kolmekymppinen…), joten en varmaksi tiedä oliko ihmisillä tämän asian suhteen ennen paremmat käytöstavat. Oletan jotenkin että oli, koska ennenhän kaikki oli paremmin :)
Kierrätän paljon käytettyä mutta hyväkuntoista tavaraa Torin kautta, ja siellä törmää valitettavan usein tyyppeihin, jotka sopivat noudon mutta eivät saavukaan paikalle, tai tulevat myöhässä, tai eivät ostakaan tavaraa vaikka niin oli sovittu. Eikä usein edes pahoitella. Myös lastenhoitajien kanssa samaa ollut, sovitaan keikka ja sitten sanotaan, että nyt tuli jotain kivempaa tekemistä, siirretään toiselle päivälle. (Erityisesti näiden lastenhoitajien toivoisi olevan luotettavia, en halua että lastani pompotellaan hoitajalta toiselle sen mukaan ketä milloinkin huvittaa saapua paikalle.) En itsekään peruisi sovittua keikkaa heppoisin perustein, sehän olisi törkeää!
Oi aikoja, oi tapoja... Kertokaa toki te kauemmin maailman menoa katselleet, oliko ennen ihmisillä paremmat käytöstavat? Tai yhtä huonot mutta vain eri tavalla? Minkälaiset huonot tavat teitä muita ottavat päähän?
Kommentit (3)
Yksi niistä syistä, joiden vuoksi pidän ihmiskontaktit minimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset ihmiset kannattaa heivata omasta elämästä mahdollisimman pian. Jos kyseessä on lastenhoitajasta, niin noista peruutuksista kannattaa tehdä mahdollisimman julkisia, siis että kyseessä on epäluotettava ihminen, jonka palveluksia ei kannata ostaa. Oppipahan olemaan.
Minulla on kaveri, joka ei yleensä tiedä, mitä seuraavana päivänä tekee. Hän ei siis suunnittele asioita, koska ei tiedä, millä tuulella milloinkin on. Positiivista on, että hän kävi luonani juuri kylässä. Sitäkin oli veivattu edestakaisin monta kertaa.
Nuoruudessamme miehelläni oli tapana myöhästellä tunti-, jopa päiväkausia tapaamisista eikä minulla ollut edes lankapuhelinta käytössä, kun olin opiskelija. Kaduttaa, että siedin tuota käytöstä monta vuotta.
En tiedä, olivatko asiat ennen paremmin kuin nykyään. Tuntuu, että kymmenessä vuodessa (tai ihan vuodenkin sisällä) yhteiskunta on muuttunut oudoksi monella tapaa, ei vain tässä suhteessa.