Ero, vai jatkoa

Olemme olleet noin 15 vuotta vaimoni kanssa yhdessä ja 10 ensimmäistä vuotta minun rahoilla elettiin. Vaimo oli työttömänä, minä hyväpalkkasissa töissä. Meillä on muutama muksu, jotka jo teini iässä.

Vaimoni sai töitä nelisen vuotts sitten ja heti perään aloin minä itse yksityisyrittäjäksi. Ensimmäinen vuosi yrityksellä meni hyvin ja oli tuottoisa. Sitten Suomeen tuli taantuma ja meidän myynti meni nolliin. Tuli konkurssi. Maksettiin työntekijöilleni kaikki palkat henkilökohtaisilla pikavipeillä, joita sain myös vaimon ottamaan. Yrityksen lainoissa oli takaajana vaimoni lisäksi hänen perheensä.

Tästä alkoi kauhea sota. Vaimoani taivuteltiin eroamaan minusta sukunsa puolesta (jonka myös ymmärrän hyvin). Mutta itse en ollut suostuvainen eroon, sillä en voinut vaimoani jättää ahdinkoon velkojen kanssa. Myös vaimoni uhkasi erolla miltei päivittäin ja olin erittäin lähellä antaa periksi hänen toiveelle. Samaan aikaan minulla olisi ollut vientiä kovasti, enkä olisi varmaan kauaa poikamiehenä pysynyt.

Nyt sitten tilanne on taas muuttunut. Velat on vaimon suvulle maksettu. Vaimoni pääsi velkasaneeraukseen, joka on kohta ohi, eli tilanne on palautun takaisin ennen yritystä perustamisen aikoihin. Itselle on tullut kauhea katkeruus vaimoa ja hänen sukua kohtaan tästä konkurssin ajasta. Lisäksi aina kun tulee vaimoni kanssa inttoa/riitaa, jolloin hän järkiään uhkaa erolla (jota pyytelee anteeksi riidan jälkeen), tulee mieleen että lähenkö nyt??? Vientä riittäisi varmaanki niin kuin ennen..

Moni varmaan kysyy, että rakastanko vielä vaimoani. Rakastan ne hetket kun riitaa ei ole ja ne hetket suorastaan vihaan kun ottaa taas tuon ero kortin esiin.