Tuli tuosta lasten hellyydenosoitukset ketjusta mieleen (lapsipuoli 5v)

Meillä miehen 5.v asuu luonamme joka toinen viikko. Olemme naimisissa, mutta lapsi kutsuu kotiamme mieheni kodiksi ja mököttää aina kun kuulee, että olen tulossa mukaan rannalle tai huvipuistoon. Lapsi on tottunut äidillään saamaan jakamattoman huomion ja häntä ketuttaa jakaa isänsä minun kanssa sensijaan, että näkisi saavansa kahdelta ihmiseltä sitä huomiota yhden sijaan täällä meillä asuessaan.

Tämän takia koko lapsi on alkanut ärsyttämään minua ja näen hänessä vain eksästä ikuisesti muistuttavan riippakiven.

Teillä ei ole näin, usko pois olet onnellisempi noin.

No tuo on ihan normaalia muuten, mutta se suulle pussailu ei. Opetat nätisti lapselle miten on sopivaa käyttäytyä, ettei tule noita toisessa ketjussa olleita ylilyöntejä. 

Näin keittiöpsykologina, hyvin arvostettuna sellaisena, sanoisin että tytön käytös johtuu juuri siitä, että hän ikävöi sitä ydinperhettä joka heillä joskus oli. On hoksannut että isi ja äiti ei mene enää yhteen, joten on hyväksynyt sinut siihen ydinperheensä äidiksi "leikkiin" mukaan. Joskus tuossa iässähän tulee myös se oidipaalinen vaihe lapsilla jolloin tyttö haluaa mennä naimisiin isänsä kanssa, ja poika äitinsä. En tiedä onko teidän tytöllä jo se mennyt ohi, vai vasta tulossa.

Missään nimessä ei saa sanoa että te ette huoli häntä teille asumaan, vaan selitätte kauniisti, että äidille tulisi tosi paha ikävä ja paha mieli kun jäisi kotiin aivan yksin ym. Onhan se lapselle raskasta asua kahdessa paikassa, kahdessa erilaisessa perheessä, joissa varmaan on vähän eri sääntöjäkin, äiti esimerkiksi voi vaatia jo vähän tiukempia sääntöjä kuin teillä on, ja sekin vaikuttaa sitten että lapselle teidän luona on aina juhlaa ja sunnuntai, ja äidin luona se arki ja maanantai.

Lapsi on myös ilmoittanut, että minä en kuulu perheeseen ja suuttui siitä, että meillä kolmella on sama sukunimi, mutta hänen äidillään ei.

2

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 20:51"]No tuo on ihan normaalia muuten, mutta se suulle pussailu ei. Opetat nätisti lapselle miten on sopivaa käyttäytyä, ettei tule noita toisessa ketjussa olleita ylilyöntejä. 

Näin keittiöpsykologina, hyvin arvostettuna sellaisena, sanoisin että tytön käytös johtuu juuri siitä, että hän ikävöi sitä ydinperhettä joka heillä joskus oli. On hoksannut että isi ja äiti ei mene enää yhteen, joten on hyväksynyt sinut siihen ydinperheensä äidiksi "leikkiin" mukaan. Joskus tuossa iässähän tulee myös se oidipaalinen vaihe lapsilla jolloin tyttö haluaa mennä naimisiin isänsä kanssa, ja poika äitinsä. En tiedä onko teidän tytöllä jo se mennyt ohi, vai vasta tulossa.

Missään nimessä ei saa sanoa että te ette huoli häntä teille asumaan, vaan selitätte kauniisti, että äidille tulisi tosi paha ikävä ja paha mieli kun jäisi kotiin aivan yksin ym. Onhan se lapselle raskasta asua kahdessa paikassa, kahdessa erilaisessa perheessä, joissa varmaan on vähän eri sääntöjäkin, äiti esimerkiksi voi vaatia jo vähän tiukempia sääntöjä kuin teillä on, ja sekin vaikuttaa sitten että lapselle teidän luona on aina juhlaa ja sunnuntai, ja äidin luona se arki ja maanantai.

[/quote]

Lapsen vanhemmat ovat eronneet lapsen ollessa hyvin pieni. Minä tulin lapsen elämään tämän ollessa 2,5v ja kun hän oli n. 4v niin muutimme miehen kanssa yhteen. Lapsi ei muista aikaa ennen minua. Lapsi kertoo kuinka minä olen aina tehnyt aamupalan isin luona jne. Äitillä on uusi mies, ja lapsella uusi pikkusisko josta puhuu paljon ja joka on lapselle todella tärkeä. Meillä on aika samanlaiset säännöt kuin äitinkin luona, mutta meillä esim jätetään kengät eteiseen (asumme kerrostalossa) ja kädet ja kasvot pestään sina ruokailun (ja kädet ulkoilun) jälkeen. Toisaalta äiti. Luona on tiukempi nukkumisaikataulu, meillä saa valvoa vähän pitempään viikonloppuisin, ja mies tykkää lukea lapselle.

Tuo suulle pussaaminen oli aluksi hämmentävää, mutta mies sanoi että se on ihan normaalia hänestä ja nyt kun muistelen niin teimpä sitä itsekin lapsena läheisten kanssa. En oikein osaa sanoa että olisko se sitten aikuisten välinen juttu vai miten jos äitinkin luona sitä tehdään. En tiedä.

-ap

Meillä nuorimmainen olisi aina valmis muuttamaan mummolaan. Olemme ydinperhe eikä lapsi ole kokenut mitään traumaa mutta itkua vääntää, kun mummo lähtee meiltä pois tai me lähdemme pois mummolasta ja jankuttaa, kuinka ei pidä yhtään meistä vanhemmista eikä varsinkaan minusta eli äidistä vaan mummo on se ihana taivas, jonne haluaa.

Luulen, että kyse on siitä, ettei mummo komenna ja mummon luona tai meillä ollessa on yhtä juhlaa: herkkuja pöydässä, uusia leluja (mummo tuo aina jotain tullessaan) jne. Välillä oikeasti taannun lapseksi ja melkein itken, kun kuulen, miten oma lapsi ei halua olla meillä kotona mutta nyt olen ottanut sellaisen asiallisen linjan ja vain todennut, ettei mummo ole tällä viikolla kotona, on matkoilla, retkellä, hoitamassa asioita eikä voi pientä lasta siksi hoitaa. Se on tehonnut parhaiten. Mummo ei olekaan olemassa vain häntä varten.

Mitä toivoisin mummolta? Ettei lahjoisi lasta koko ajan. Ei sille lapselle tarvitse olla ilkeä tai inhottava mutta voisi sitä omaa osuuttaan kasvatuksesta hoitaa niin, ettei anna lapselle aivan kaikkea, mitä  hän keksii pyytää ja anna lapsen pompotella mielin määrin. Jos lapsi ei halua syödä, mummo korjaa heti ruoat pois. Jos lapsi 5 minuuttia myöhemmin haluaakin syödä, mummo kattaa pöydän koreaksi. Ruoan voi unohtaa ja jäätelöä saa pääruoaksi. Jos lapsi haluaa kesken ruoan leikkiä, mummo järjestää upeat majaleikit. Lapsen käytöstä ei ojenneta, ei opasteta käyttämään esim. kiitos-sanaa jne. Jos mummo edes välillä muistuttaisi lasta kohteliaista tavoista eikä tarjoaisi sitä ruokaa aina kun lapsi keksii sitä haluta, niin paine kotonakin vähän helpottaisi. Mummo saisi varmasti olla se huippukiva tyyppi, jonka luokse haluttaisiin edelleenkin, mutta lapsi ei ehkä olisi niin epänormaalin jankuttava mummon luo muuttamisen suhteen.

Haloo tuo suulle pussaaminen mitään tarkoita.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 02:24"]

Haloo tuo suulle pussaaminen mitään tarkoita.

[/quote]

Jo neuvolassa sanotaan että vauvoja ei saa suukotella suulle. Ja onhan se arveluttavaa touhua, miksi ihmeessä pitää suulle suudella muita kuin omaa puolisoa?

Toisilla näyttää olevan tapana pussata lapsia suulle. Neuvolassa siitä kielletään varmaan sen takia että hammasmätää eli kariesta levittävät bakteerit eivät leviäisi suusta suuhun; sekä huuliherpes ja mitä vielä.

Lapsi vaikuttaa hieman traumatisoituneelta, hakee hyväksyntää. Voi olla ettei saa sitä äitiltä, isältä ja nyt hakee sitä aplta. Tuo äitin tyrmäyslinja kuulostaa ihan kamalalta, pikkuisesta mahtaa tuntua pahalta.

"sanoisin että tytön käytös johtuu juuri siitä, että hän ikävöi sitä ydinperhettä joka heillä joskus oli."

Missä mainittiin sukupuoli?