Kohta nähdään kuinka tämä ihmiskoe päättyy.

Todellinen työtä pelkäävä yksilö. Kiihdytät itsesi panikoimaan jo ennen ensimmäistä työpäivää.

4, mikä on liikaa lapsia? eikä niitä tehdä. eikä niitä pidä kohdella kuin herttuoita. ei kaikki uuvu.

oletko kenties ihan loppu yhden lapsen äiti? vai mistä tällainen irrationaalinen vuodatus?

Työhön paluu se helppo homma on. Mutta miten saat perheesi vakuuttuneeksi siitä, että heidänkin oikeasti pitäisi tehdä kotitöitä, ettei ne kaikki kaadu työtä tekevän äidin niskaan iltaisin. Se se onkin se hankalin osuus.

Ok seiska, lisään tuon asian listaani. Luulen että mieheni on se vaikein luupää tuon osalta :(

ap

Kellään kokemusta pitkän kotiäitiyden jälkeen fiiliksistä töissä?

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 12:09"]Työhön paluu se helppo homma on. Mutta miten saat perheesi vakuuttuneeksi siitä, että heidänkin oikeasti pitäisi tehdä kotitöitä, ettei ne kaikki kaadu työtä tekevän äidin niskaan iltaisin. Se se onkin se hankalin osuus.

[/quote]

Mä ihmettelen miks tilanne edes päästetään sellaseks että äiti tekee kaikki kotityöt. Itekin oon hoitovapaalla, mutta kyllä niitä kotitöitä miehellekin riittää. Jos mulla on hiljanen hetki päivällä, niin käytän sen opiskeluun, ammatitaidon ylläpitämiseen tai vaikka lehden lukemiseen. Kyllä niitä kotitöitä voi muillekin säästää.

just, mies tekee kahta työtä, vaimo ei edes yhtä.

siinä teille tasa-arvoa.

Mä ainakin nautin töihinpaluusta kovasti! Nätit vaatteet, toimistossa kaikki järjestyksessä ja omalla paikallaan, selkeät ennakoitavat päivät, mukavaa aikuista seuraa, rauhalliset ravintolalounaat, pitkästä aikaa aivoillekin tekemistä. Se tuntui aivan luksukselta ekat viikot :) 

Päin vastoin. Pystyt keskittymään työoloissa kuin leikiten ja keskittymään olennaiseen. Nautit aikuisseurasta. Uniosastollakin helpottaa kyllä ajan kanssa. Jaxuhali työhön palaajalle :D

nimenomaan, päinvastoin. alat kertakaikkiaan kukoistaa!

Tästä tulikin mieleeni, että tekeeköhän ihmiset liikaa lapsia nykyisin vain siksi, että ennenkin on tehty paljon lapsia- mutta ennen lapsista ei yleisesti joko paljon piitattu, annettiin juoksennella vapaana aamusta iltaan eikä käytetty aikaa minkään kehityksen tai traumojen miettimiseen, tai sitten oli paljon sukulaisia niitä hoitamassa. Nyt kun perheet ovat suurimmaksi osaksi oman onnensa nojassa ja lapsia pitää kohdella kuin herttuoita, niin ihmiset uupuvat ihan eri tavalla ja syyllistävät siitä vielä itsensä kun se mummokin jaksoi 10 lastaan lehmien ja possujen ja maatalon hoidon lomassa (muistamatta että 5 lapsista kuoli ennen aikojaan ja lopuistakin tuli tunnevammaisia työnarkomaaneja).