Labradorinnoutaja kerrostaloon?

anyone??

Isolle koiralle iso koti.

Meillä on kultainennoutaja kerrostalokodissa. Ei ole vaikeuksia, koska koira lojuu kotosalla ollessa omistajaa lähinnä olevalla matolla ja saa muuten paljon liikuntaa.

Ihan hyvin sopii. Se nukkuu ja lötköttelee kuitenkin yksin ollessaan. Tärkeintä on lenkittää reilusti, mielellään useampi tunti ja tietty leikkiä kotona ollessa. Labbikset rakastaa ruokaa ja uimista. Ihana rotu, itsellä on ollut kaupunki kaksiossa ongelmitta.

Mulla on labbis, asun 50 neliön kaksiossa. Mä ajattelen, että koiralle ei ole tärkeää se paljonko sisällä on tilaa, tärkeintä on se että aktiviteettia ja liikuntaa on tarpeeksi. Labbiksen kohdalla se tarkoittaa että paljon. Me liikutaan ja touhutaan ulkona kolmisen tuntia päivässä. Lisäksi koira pääsee toteuttamaan itseään metsästämässä ja järkkään paljon aivopähkinää päivän mittaan, jottei tylsisty ja ala tuholaiseksi. Pahin tuhoamisvimma loppui onneksi noin vuoden ikäisenä, mutta sitä ennen se kusi kyllä joka ikisen tekstiilin kotona, söi yhden seinän, aurinkolasit, paristot, varrastikkuja (eläinlääkäri 250e :/), ipodin laturin, kolmet kengät, yhden takin... ja ahmi tietysti kaiken ruoankin, mihin ikinä pääsi käsiksi. 

On kuitenkin yksi syy miksi en missään tapauksessa ottaisi labbista yksiöön: Ne ovat ihan pohjattoman ahneita. Mulla on semmoisia kokemuksia, että on ollut ihan välttämätöntä pystyä rajaamaan joku tila asunnossa, johon koira ei pääse. Säilytän ruokia suljetussa boksissa makuuhuoneessa, jonka oven saan kiinni. Keskimääräinen labukka tappaa itsensä ruoalla jos pääsee siihen vapaasti käsiksi. En myöskään halua likaista koiraa sänkyyni (tänään olen viruttanut sen kolmesti, joka lenkin jälkeen kun on kurakeli, mutta likainen se on silti), joten haluan todellakin että makkari on siltä pääsemättömissä.

Pähkinänkuoressa siis: Koira ei tarvitse isoa pesää, mutta sinä tarvitset labbiksen kanssa isomman kodin, jotta et tule hulluksi.

Oletusarvoisesti labbiksen pentu syö ihan kaiken mihin ylettää. Yksiössä et pysty rajaamaan siltä turvaan yhtään mitään. Se on sitten jokaisen huonekalun ja kaiken muunkin irtaimiston menoa. Se voi myös olla koiralle vaarallista, jos se pystyy pääsemään käsiksi mihin tahansa. On hyvä jos joitain tavaroita saa kertakaikkiaan oven taakse toiseen huoneeseen.

Kaverilla oli tuollainen tilanne. Se koti oli kuin eläintarha. Koira järsi kaiken, kaikki haisi koiralta ja mitään ei voinut jättää pöydälle jne. Ja ne jättimäiset ruokasäkit... Olin kerran yötä ja meinasin oksentaa.

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 22:28"]

Oletusarvoisesti labbiksen pentu syö ihan kaiken mihin ylettää. Yksiössä et pysty rajaamaan siltä turvaan yhtään mitään. Se on sitten jokaisen huonekalun ja kaiken muunkin irtaimiston menoa. Se voi myös olla koiralle vaarallista, jos se pystyy pääsemään käsiksi mihin tahansa. On hyvä jos joitain tavaroita saa kertakaikkiaan oven taakse toiseen huoneeseen.

[/quote]

Lisään vielä, että jos labbiksen hankintaan päädyt, onnittelen ihanasta mutta vaativasta rotuvalinnasta. Nää on aivan mahtavia, joskin työläämpiä kuin yleisesti uskotaan. 85% suomen labukoista on ylipainoisia, älä sinä tee sitä omallesi. Valitse myös kasvattaja huolella, rotuvikoina on lonkka- ja silmäongelmia. Mun oma höhlä kuorsaa tossa pää mun jalalla. Rakastan tuota eläintä enemmän kuin useimpia ihmisiä. 

[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 22:35"]

Kaverilla oli tuollainen tilanne. Se koti oli kuin eläintarha. Koira järsi kaiken, kaikki haisi koiralta ja mitään ei voinut jättää pöydälle jne. Ja ne jättimäiset ruokasäkit... Olin kerran yötä ja meinasin oksentaa.

[/quote]

:D Mulle sanottiin, että labbiksesta ei juuri lähde karvaa. Nyt olen imuroinut vuosien ajan joka päivä. Paitsi silloin kun en jaksa imuroida elän kammottavassa läävässä, ja joka paikassa todellakin haisee koira. Kyllä, ällöttäviä ovat. En silti vaihtaisi entiseen, mutta enpä ihmettele, että joitakin saattaa kuvottaa.

Kerrostaloon kyllä, yksiöön ei missään tapauksessa.