Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paniikkikohtausten kanssa elävät, hoi!
28.06.2014 |
Sain ensimmäisen paniikkikohtauksen reilu vuosi sitten kesken yöunien. Luulin kuolevani sydänkohtaukseen ja soitin itselleni ambulanssin, minkä jälkeen todettiin, että kyseessä taisi olla paniikkikohtaus. Sen jälkeen en saanutkaan niitä pitkään aikaan, joten ajattelin, että se oli vain satunnainen kohtaus eikä varmaan enää toistu.
Viimeaikoina olen kuitenkin saanut useammankin paniikkikohtauksen ja vihdoin saanut rauhoittavan lääkkeenkin niiden varalle. Kaikki kohtaukset yhtä lukuunottamatta ovat tulleet kotona kesken unien. Se ainoakin "ihmisten ilmoilla" tullut kohtaus tuli kesken ihan rauhallisen, mukavan hetken, ei tyypilliseen tapaan kauppakeskuksessa ihmishälinän keskellä.
Aluksi luulin pärjääväni hyvin kohtausten kanssa ilman lääkettä, mutta kun kohtauksia alkoi tulla tiheämmin, aloin pelätä niitä ja nyt otankin heti lääkkeen, kun kohtaus alkaa. Ihmetyttää, että kohtaukset eivät tosiaan ala minkään ihmishärdellin seurauksena tai edes vaikka olisin ajatellut kuinka ahdistavia asioita tahansa. Ne tulevan ihan yllättäen tilanteesta riippumatta.
Aiemmin kohtaukset alkoivat niin, että rintakehää puristi aina vaan kovemmin ja kovemmin ja samalla hengitys salpautui ja puheentuottaminen kävi vaikeaksi hengityksen salpautumisesta johtuen. Viimeinen kohtaus alkoi kuitenkin niin, että heräsin kesken unien siihen, että "rimpuilin" sängyssä kivusta, kun ristiselän kohdalta puristi niin. Kaikki tähänastiset kohtaukset ovat olleet kuitenkin oireiltaan täysin fyysisiä, järki pysyy aina täysin läsnä ja ymmärrän kokoajan, mitä tapahtuu. Olo on vain niin fyysisesti niin tuskainen, etten enää koe pärjääväni ilman kohtauksen taltuttavaa lääkettä.
Muita, joilla paniikkikohtaukset eivät tule tyypilliseen tapaan ihmismassan keskellä? Millaisissa tilanteissa olette saaneet kohtauksia ja millaisia ne ovat olleet? Pärjäättäkö ilman lääkettä, millä keinoin? Mistä luulette kohtausten johtuvan (mikäli haluatte kertoa)?
Kommentit (20)
Mullakaan ei tuu kohtaukset yleensä ihmismassoissa, vaan kotona, koska pelkään että saan jonkun kohtauksen ja joudun olemaan esim. tajuttomana ennenkun joku mut löytää. Nyt koko ajatus naurattaa, mutta kun kohtaus on päällä, se tuntuu ihan todelliselta.
Kotona tulee ja joskus tilanteissa joista on vaikea tai "nolo" lähteä pois, esim. kevätjuhlassa eturivistä ei niin vaan salaa poistuta -> paniikki. Kädet hikoaa, sydän hakkaa, pyörryttää, hikoiluttaa, pakokauhu iskee, jalat ja kädet puutuu, tärisen, jne.
Nyt oon syönyt ~6 vuotta lääkkeillä ja hyvin on mennyt (koputan puuta :D)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja puhelin lähettyvillä tuo turvan tunnetta ainakin mulle! -19
Mulla paniikkikohtaukset tulivat takaisin erittäin kuormittavan elämänvaiheen myötä.Mulla pahimmat kohtaukset tulevat aina aamu-yöstä,valvon siis puoli neljästä kuuteen saakka.Minulla sydämentykytyksiin propral 10 mg ja erittäin pahaan kohtaukseen opamox 30mg.Erittäin ikävä sairaus tämä on.Olen 30 v.nainen
Mä aloin saamaan paniikkikohtauksia alle vuosi sitten, päättelin syyksi todella kovan stressin ja suuren elämänmuutoksen.
Lähes kaikki kohtaukseni ovat alkaneet yöllä. Kohtaukset alkoivat kesken unien, todella suurella ahdistuksen tunteella ja rintaa puristi. Seuraavaksi sydän alkoi hakkaamaan, kädet hikoamaan ja ajatus takkuili. Pelkäsin sekoavani, ja itkin aivan hysteerisesti kunnes kohtaus alkoi helpottamaan, jonka jälkeen olin aivan poikki, eikä unta tarvinnut kauaa odottaa.
Kärsittyäni kohtauksista tasaisin väliajoin, opin "hallitsemaan" niitä. Kun heräsin ahdistukseen, nousin sängystä ylös, menin parvekkeelle hengittämään raitista ulkoilmaa. Kun tunsin kohtauksen hellittävän, palasin takaisin sisälle. Puolisoni onneksi tuki minua ja vaati minua herättämään hänet aina kun kohtaus tuli.
Nyt kohtauksia ei enää ole tullut n. 3 kuukauteen, enkä ole tarvinnut lääkitystä mutta pelko on jäänyt jäljelle. :(
Luulen että se ajatus että paniikkikohtaus tulee yleensä ihmisjoukon keskellä on enemmän mielikuva kuin todellisuus.. Kyllä minä itse pärjään ne pakolliset ihmisten keskellä olemiset yleensä ihan hyvin ja kohtaukset tulevat useimmiten kun olen yksin, tavallista on juuri tuollainen että herään kohtaukseen yöllä.
Minulla on lääkkeet joita otan joskus kohtauksen aikana mutta en aina, yritän rimpuilla ja pärjätä muilla keinoin kuten kuuma suihku, peittoon kääriytyminen tai yritän esim keskittyä johonkin asiaan täysillä ja saada ajatukset pois paniikista jolloin fyysiset oireet usein helpottaa. Kohtauksen mentyä ohi haluan vain nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hymyilytti kun luin kakkosen viestin ja siinä mainitaan samoja asioita :) Sitä joskus unohtaa ettei tämän kanssa ole yksin.
3
Mulla kohtaus etenee kakkosen kuvauksen mukaan, mutta ei ole koskaan nukkuessa tullut. Yleensä joskus illalla yksin ollessa ilman mitään ärsykkeitä. Kahdesti on töissä tullut. Lääkkeitä en ole hankkinut, mutta harkitsen vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee kohtaukset yleensä reissussa yöllä. Herään aivan järjettömään pelon tunteeseen, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kestää kauan ennen kun rauhoitun ja saan unta.
Minulla tosi paha paniikkihäiriö,kohtaukset tulevat juuri sosiaalisissa tilanteissa suurimmaksi osaksi. Joskus myös yksin kotona ollessa. Yöllä harvemmin. En pärjää ilman jatkuvaa lääkitystä. Haluan kuitenkin käydä töissä jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että kun tämä on näköjään yleistä :( Minullakin on paniikkihäiriö ja usein tuntuu, että olen ainoa tästä kärsivä. Kunpa ahdistuneisuushöiriöistä puhuttaisiin enemmän ja avoimemmin, helpottaisi varmasti omalla tavallaan niistä kärsiviä.
Kohtauksia tuli missä vaan. Jopa yksin kotona ollessa. Tilanne oli lopulta niin vaikea, että mietin vaan aamulla miten selviän taas tästä päivästä. Kohdalleni osui hyvä lääkäri, jolla oli aikaa keskustella. Aloitin masennuslääkkeen ( serotoniinin takaisioton estäjä) ja muutamassa viikossa kohtauksen huomattavasti helpottuivat ja harventuivat. Välillä olin ilman lääkettä, mutta joidenkin kuukausien kuluttua aloitin uudestaan, kun kohtaukset puskivat taas päälle. Nyt käytän lääkettä pienimmällä annoksella ja varmaan loppuikäni. Keskusteluapu ja karaisu ovat myös paikallaan. Mutta, jos joku tulee inisemään minulle mömmöjen syönnistä ja sanomaan lääkkeiden käyttöä turhaksi, saatan sanoa jokusen valitun sanan. Lääkehoito minut pelasti normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kohtaukset alkoivat teininä päiväaikaan, sitten helpotti vuosiksi ja nykyään saan kohtauksia vain yöllä. Ehdin nukkua tunnin kun herään paniikkokohtaukseen. Ilmeisesti eri univaiheeseen siirtyminen laukaisee kohtauksen.
en olisi enää hengissä jos en olisi saanut apua lääkityksestä, niin uuvuttavaa tämä pahimmillaan on. Hakekaa apua heti nii n tilanne ei pääse liian pahaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä lääkkeet teillä auttavat? Itselläni ei suurta apua ole ollut serotoniinin takaisinoton estäjistä eikä bentsoistakaan. Isokaan annos rauhoittavaa ei auta kun kohtaus on jo päällä.
Yläasteikäisenä laukesi ensimmäinen kohtaus. Kesti useamman tunnin ja en tiennyt yhtään mitä tapahtuu. Kohtauksia tuli parin päivänä aikana jatkuvasti, tai oikeastaan se jatkui vaan yhtämittaa vaihdellen voimakkuuttaan, ja päädyin sitten lääkäriin jossa suljettiin kaikki fyysiset aiheuttajat pois. Mitään hoitoa ei kuitenkaan järjestetty tuon lääkärikäynnin jälkeen, kun en toisaalta pyytänytkään. Koko nuoruus meni pilalle koska aloin lintsaamaan koulusta ja olin lopulta käytännössä muutaman vuoden pelkästään neljän seinän sisällä paniikkihäiriön takia. Pikkuhiljaa sain kuitenkin tahdonvoimaa kohdatakseni ongelman ja aloin yrittämään normaalin elämän elämistä. Nykyään kohtaukset on todella kevyitä noihin alkuaikojen päiväkausia kestäneisiin kohtauksiin verrattuna, vaikka tiettyä eristyneisyyttä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa on vieläkin läsnä ongelmasta johtuen.
Mulla on ollut kohtauksia kaupan kassajonoissa ja ruuhkabussissa. Pakokauhu iskee, en saa happea, tykyttää, kädet puutuu, rintaa puristaa. Pakko lähteä tilanteista pois, kaupan ulkopuolelle, kärryt jääneet jonoon, väärällä pysäkillä... Yleensä kohtaus on helpottanut suht nopeeta.
Nyt maaliskuussa oli eka yökohtaus kesken unien. Lähdin myös sairaalaan ja.siellä tutkittiin likka yltä alta ja päältä. Sydän ja keuhkot kunnossa, sydämen ultran jälkeen lääkäri totesi, että taisi olla paniikkikohtaus sittenkin. Sitkeempi vaan, kun kesti tunteja.
Tämän viikin tiistaina yöllä heräsin myös kohtaukseen. Nyt tiesin mitä on, en ruokkinut ajatuksin enempää. Kesti yli tunnin silti, mutta meni ohi.
Huomiseksi on varattu aika lääkäriin. Haluan lääkkeet noiden yökohtausten takia. Ei ole herkkua olla töissä, kun yöunet jää välistä.
itse sairastin paniikkihäiriötä muutama vuosi sitten ja kohtaukset johtuivat aina miehen käyttäytymisestä. lopulta päihitin taudin. joskus kohtaukset oli niin pahoja ett mut vietiin ambulanssilla sairaalaan ja edelleen on pätkiä joita en muista. muisti siis pätkäsi aina kun paniikista tuli shokki tila
Mä oon muutamia kertoja saanut paniikki/ahdistus kohtauksia. Ne saattaa yllättää ihan tyhjästä, yleensä iltaisin yksin ollessani. Yhtäkkiä sydän alkaa hakkaamaan tuhatta ja sataa, hengitys vaikeutuu/hyperventiloi, kunnon itkukohtaus, koko vartalo kuumenee, ahdistaa, tuntuu että koko maailma romahtaa jalkojen alta ja nousemista ei takaisin ole, sekoamisen pelko jne. Yleensä ne ovat kestäneet todella vähän aikaa, 5-20 minuuttia ehkä? Niihin en mitään lääkitystä ole hankkinut tai mitään, koska niitä on tullut tosiaan vain muutamia tässä puolen vuoden aikana. Ja tiedostan nykyään etteivät ne ole vaarallisia, pitää vain osata rauhoitella itsensä. Tsemppiä ap:lle :)
Alue: Aihe vapaa
up