Ystävyydestä...
Tuntuuko teistä koskaan siltä, että läheinen, tärkeä ystäväkin voi olla rasittava? Siis sellaiselta, että haluaa vähän aikaa pitää väliä tapaamisissa ilman mitään sen kummempaa riitaa ja tavata sitten taas, kun siltä tuntuu. Vai ovatko läheiset ystävät ajatuksissanne aina ihania ihmisiä, joita lämmöllä ajattelette?
Kommentit (4)
ja nyt kun laitoin välit poikki tuntiikin juhlalta!
Vaikka luulin, että hän on hyvä ystävä
Sen jälkeen ei nähty moneen kuukauteen, meni molemmilla hermo. Nyt ollaan taas kuin paita ja peppu, kun aikaa on kulunut :)
Ja ymmärrän hyvin miksi. Olen uupunut kahden lapsen kotiäiti enkä todellakaan mitään piristävää seuraa. Olen alituinen valittaja enkä keksi mitään kivaa puhuttavaa. Normaaliminäni on iloinen, seurallinen, hyvä kuuntelija ja voiman antaja, nyt olen ihan päinvastainen. Odotan että elämäni helpottuu ajan mittaan ja alan sitten taas palauttaa ystävyyssuhteitani ennalleen. Kyllä se onnistuu, tiedän sen kun olen tehnyt sen ennenkin.
Sitten pidän taukoa.