Tämä on helpompaa kuin luulin
Sisi tämä kaksosarki. Olen positiivisesti yllättynyt, että miten hienosti kaikki on sujunut. Meillä siis perheessä vajaa 3-v poika, 2-kuiset tuplapojat ja miehen ex-liiton koululainen noin 80% ajasta. Ja ihan hienosti on kaikki mennyt.
Tuntuu hassulta, kun ihmiset tulee voivottelemaan ja päivittelemään, että miten on varmaan raskasta yms. Mun mielestä tää ei ole niin raskasta, kun annetaan ymmärtää. Saan kiittää onenani, että kaikki on toistaiseksi mennyt hyvin. Mun kaikki lapseni ovat ilmeisesti perineet isänsä unenlahjat. NIin hienosti ovat nukkuneet. Esikoinen nukkui 2-kuisesta kaikki yöt eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia ja nämä tuplat heräävät siten, että toinen herää yöllä 0-1 kerran ja toinen ( kovempi syömään) herää 1-2 kertaa. EI ole koliikkia eikä sairautta tähän mennessä ainakaan ollut. Esikoinen on päivät kotona ja hänen kanssaan mulla menee useammin hermot ( uhmaikä).
Mutta hassulta tuntuu, että oltais muka joku friikki " suurpehe" . Kaikki päivittelee sitäkin, että miten te nyt ootte oikeen suurperhe yms. Ei me nyt mun mielestä mikään jättiperhe olla. SIinä mielessä hassua, että mulla on vain 2 loppuun asti mennyttä raskautta muutaman vuoden sisällä ja silti mulla on nyt perheessä neljä lasta. EIhän miehen lapsi minun ole, mutta siis asuu kuitenkin täällä ja " vaivat" on minun hoidettava ja siinä mielessä neljä lasta on minun hoidettavana.
Onko täällä muuten ketään muita uusperheellisiä, joilla olisi tuplat? Mä olen tän uusperheellisyyden ja miehen exän aiheuttamien ongelmien takia joutunut kokemaan niin ikäviä asioita, että koen jopa näitten tuplien hoidon ihan helpoksi niihin ongelmiin verrattuna. Oma lapsi on kuitenkin aina oma ( oli sitten siis adoptio-tai biolapsi, mutta oma)
Kommentit (8)
Mun oli ihan pakko vastata sun viestiisi, sillä muistan itse ajatelleeni tismalleen samoin kuin sinä! Eli kaksosten kanssa arki on helpompaa kuin luulin tai mitä ihmiset pelottilivat, kunnes kaksoset täyttivät 1v. ... Meillä lapset nukkuivat 3kk ikäisestä yöt putkeen ja päivätkin menivät hienosti, meillä todellakin oli helpot vauvat. Mutta nyt meno on hurjaa!!! Kaksosilla (tyttö & poika) on ikää 1v4kk ja ovat todellisisa termiittejä, he kerkeävät joka paikkaan ja tuhoavat kaiken mihin yltävät. Ruokapöydälle kiivetään heti kun käännän selkäni kaikki laatikot ja kaapit avataan ja tavarat viskellään pitkin poikin, sohvilla pompitaan, ulkona karataan heti jos siihen tulee mahdollisuus jne. Huh huh!! Meillä elämä on nyt yhtä hulinaa, mutta onneksi lapset nukkuvat hyvin ja pitkään, jotta vanhemmat saavat kerätä voimia seuraavan päivän rientoihin =0)
Eli nauti vauvoistasi ja rauhallisuudesta, sillä se voi muuttua kun kaksoset lähtevät liikkeelle....
Eli mun perheeseen kuuluu omat biologiset lapseni poika 5v. ja ens viikolla 2v. täyttävät kaksospojat. Sitten vielä mieheni edellisestä liitosta 9v tyttö. On aika kauan aikaa, kun olen viimeks kirjoitellut tänne jotain.
Samaa olen pohtinut minäkin, että mitenkä me nyt sitten niin suuri perhe olisimme. Itse en sitä ihan niin koe. Enhän minäkään ole synnyttänyt kuin kaksi kertaa.
Meillä poikien vauva-arki meni suht hyvin. Ei koliikkia eikä allergioita. Yötkin ovat nukkuneet syömättän 6kk:den iästä. Nyt sitä työtä mun mielestä on, koska meillä mennään ja lujaa joka paikkaan. Ovat aika vilkkaita poikia. Nyt kuvioihin on tullut myös niin ihana uhma ja oma tahto on kova. Silti omasta mielestäni meilläkin on kaiken kaikkiaan mennyt ihan hyvin ja kokoajan helpottaa tuon vahtimisenkin suhteen kun kasvavat.
Yleensä se tuntuu olevan niin, että ne jotka kaksosarjesta eivät tiedä, sitä myös enemmän voivottelevat.
Joo... aluksi kaikki sujui kuin tanssi, mutta nyt kun tytöt ovat 1 v 5kk täystuhotermiittejä, niin välillä pitää hikeä otsalta pyyhkiä =) Tytöt olivat siis äärettömän helpoja vauvana, mutta nyt kun se oma tahto on tullut, niin mielikuvitusta välillä tarvitaan, että hommat sujuu. Siinä vaiheessa kun tytöt oppivat kävelemään kunnolla alkoi vauhti ja vilinä, mutta osasin sitä odottaa, kun on kaksi vanhempaa lasta. Vauhti on kova, mutta äly ei riitä esim. varovaisuuteen. Ihania tapauksia silti!
Meillä on uusioperhe, itselläni kaksi lasta edellisestä liitosta ja nyt tuplat uuden miehen kanssa. Miehellä ei aiemmin lapsia ollutkaan. Muuten kaik sujuu, paitsi ex-ukkeli on välillä vähän hankala, mutta en ota stressiä... enää.
Mutta vauva-ajan vaikeudet varmaankin unohtuu tuonne väsymyksen sekaan. Näin ainakin mulle on käynyt. Meillä oli toisella 2kk koliikki, imetys loppui ennen kuin pääsi edes kunnolla vauhtiin ja välillä kuukauden nukuin noin 2,5h vuorokaudessa ja senkin pätkissä. Vauvat olivat kolme kuukautta aivan eri rytmissä. Lisäksi meillä sairastettiin tauotta ensimmäinen puoli vuotta. Esikoinen 3v sai kaikki mahdolliset taudit osapäivähoitopaikasta, joten hyöty siitä oli aika pieni. Tähän kun lisätään vielä esikoisen hirveä mustasukkaisuus, niin kunnon soppa on valmis.
Tuosta kaikesta huolimatta nyt on paljon paljon rankempaa, tai sitten nuo " kärsimykset" on jo unohdettu. Mulla väsymys iski oikein kunnolla jälki junassa viime talvena. Nyt lapset ovat 1v9kk ja koko ajan menossa. Hetkeksikään ei voi jättää kumpaakaan silmistä, edes vessaan ei voi mennä ilman ettei jo olla pahan teossa. Kaupassa ja asioilla ollessa lapset täyttyy köyttää valjailla rattaisiin, koska muuten karkaavat heti toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen ja kaikki käy sekunnissa. Sitten tuo tappelu on koko aikaista purraan lyödään ja aina pitäis saada sama tavara käsiin. Tuo alkanut uhma ei ainakaan helpota tilannetta. Kaikki pitäisi saada tehdä itse, mutta sitten epäonnistumisesta menee hermot totaalisesti ja tavarat lentelevät ja korvissa soi.
Ovathan nuo silti rakkaita ja aivan ihania pakkauksia, enkä mistään hinnasta noista luopuisi. Kyllä meilläkin välillä halitaaan ja suukotetaan, mutta hetkessä tuo muuttuu taas sodaksi.
Olipas vuodatusta... Nauti omista ihanista ja helpoista vauvoistasi nyt ja tässä hetkessä... Itsellä meni 7kk ennen kuin oli eka päivä jolloin oikeasti osasin nauttia pienistäni. Tai silloin vasta itse kaiken sairastelun keskellä tajusin nauttia.
Aurinkoista ja arkista syksyä kaikille!
Mua on kans ihmetyttänyt muiden ihmisten voivottelu jaksamisesta kolmen lapsen kanssa. Perheessäni on esikoistyttö 2v5kk ja kaksostytöt 8kk. Neuvolassa mulle jopa sanottiin kaksosten syntymän jälkeen " Muista, että sulla on oikeus olla väsynyt silloin kun väsyttää" . Tietenkin ensimmäisten viikkojen aikana tuli univelkaa, mutta nukuin päiväunia ja menin aikaisin nukkumaan. En edelleenkään valvo myöhään, mutta ehkä se on osasyy siihen, ettei arki ole raskasta. Otan tilanteet sellaisina kuin ne vastaan tulevat.
Kaksoset ovat lähteneet liikkeelle ja kaikki mahdolliset johdot kiinnostavat tyttöjä kovasti. Perässä pitää siis pysyä, mutta ei se tiukkaa tee. Samalla harjoitellaan mitä tarkoittaa " EI" . Viimeisten viikkojen aikana mies on ollut paljon töissä, joten lapset ovat entistä enemmän mun harteilla ja se tuntuu ajoittain raskaalta. Mies kuitenkin onneksi on osallistuvaa sorttia, joten on lasten kanssa aina kun on kotona. Lasten edesottamusten takia ei siis ole rankkaa.
Ymmärrän tietenkin sen, että toisilla monikoilla on rankempaa. Monenlaisia asioita tapahtuu eikä niille mitään voi. Toivoisin vain, että kaikilla olisi edes yksi ihminen joka auttaisi. Sitä en oikein enää jaksa kuunnella, jos yhden lapsen vanhemmat (siis perusterveen lapsen) valittavat raskasta arkea - ei näin saisi ajatella, mutta silti vain tuntuu tältä.
Jaksamista kaikille monikoille helppoudesta tai raskaudesta riippumatta!
=)
masuli81
+ tyttötrio
sillä meillä on todellakin ainakin vielä helpot kaksosvauvat, ikää lauantaina 6kk. Ovat nukkuneet 2-viikkoisista saakka läpi yön joten käytännössä en ole yhtäkään yötä oikein kunnollla valvonut.
Imetys sujuu, pulloilu sujuu, ovat ihania nauravaisia ja onnellisen oloisia veitikoita. Toki, kaiken saa tehdä tuplana, mutta arki on todellakin ihanan helppoa kaksosten kanssa- pelkäsin etukäteen todella paljon, jos saammekin vaikkapa 2 eritahtista koliikkivauvaa.
Päivittelijöitä riittää, joka päivä joku tulee sanomaan ja voivottelemaan, kuinka varmasti on kamalaa ja rankkaa ja kun vastaan,että enemmän oli hommaa esikoisen kanssa, niin voi ihmettä.
Mutta, meillä aletaan nyt lähtemään liikkeelle ja varmasti kohta saa juosta pää kolmantena jalkana noiden perässä eikä omaa aikaa ole ollenkaan. Tuo oman ajan puute on nytkin ajoittan riesana, kun on 3 lasta, esikoinen aloitti juuri eskarin.
Tsemppiä kaikille tupliksille=)
Meillä taitaa olla tulossa vähän sama tilanne kun teillä eli tungen mukaan tänne keskusteluun. Meillä on esikoinen 1v9kk ja ehtii juuri ( ehkä) täyttää 2v, kun tuplat syntyvät... Nyt jo ilmassa pientä uhmaa ja oman tahdon testausta höystettynä mustasukkaisuudella, joten vähän etukäteen pelottaa. Olen myös hakenut esikoiselle osa-aikahoitopaikkaa, mutta samalla huono omatunto, kun näin " hylkään" hänet, joka on sentään mamman vauva ollut tähän asti =)
Miten teillä meni käytännössä? Eli tarkoitan saitko muuta apua suvulta tai kunnalta tms alkuaikoina? Pystyikö miehesi olemaan paljon alkuun kotona? Meillä esikoinen on edelleen aika laaja-alaisesti allerginen ja sillä lailla erityinen ja mietin hoitoa senkin kannalta. Olisi kiva kuulla lisää, jos ehdit kirjoitella!
Nauti siitä, että ovat nyt helppoja hoitaa. Jokaiselle ajalle löytyy omat murheensa eikä niitä kannata etukäteen miettiä. Ja varmasti asiaan vaikuttaa se, että sinulla on joskus ollut vaikeampaa. Ihmiset kokevat eri asioita raskaaksi. Jollekin kotitöiden määrän lisääntyminen on taakka, toinen tekee niitä mielellään. Samoin ihmiset kestävät univajetta erilailla.
Itse yllätyin kuinka raskasta tämä puolivuotiaiden kanssa oleminen on ( siitä on erillinen " valitusketju" ). Meillä oli myös alkuhässäkän jälkeen " helppo kausi" 2kk - 5kk, vai unohtaako sitä näin äkkiä jo kaikki huonot asiat...