Miksi on niin vaikeaa sanoa rakastavansa!
Tahtoisin sanoa äidilleni, että rakastan häntä valtavasti. Meillä on kuitenkin sellainen perinteinen hämäläinen suku, jossa ei liiemmin puhuta tai pussata. Rakastamme kyllä toisiamme ja sen näkee teoista ja käytöksestä, mutta "rakastan sua" on lause, jota meillä ei sanota. En vaan osaa sanoa sitä. Pikkulapsena kerran muistan sanoneeni isälleni "mä rakastan sua" ja kerran jätin veljelleni lapun, jossa luki "olet rakas". Isä meni ihan hämilleen ja veli ei koskaan sanonut lapusta mitään. Äiti on kuitenkin iäkäs ja olen ajatellut, että ehkä kadun myöhemmin, jos en koskaan saa sanottua hänelle ihan oikeilla sanoilla, että hän on minulle rakas.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mä inhooon koko rakkaus sanaa. Minuusta on paljon paremmalta tuntuiisi sanoa että esim mä haluaisin tutustua suhun paremmin.
"Hei äiti, tahtoisin tutustua suhun paremmin."
Ei ehkä ihan toimisi...
Vierailija kirjoitti:
Mä inhooon koko rakkaus sanaa. Minuusta on paljon paremmalta tuntuiisi sanoa että esim mä haluaisin tutustua suhun paremmin.
Siinä on jo selkeää ajatusta siinäkin mielessä että täytyy myös tuntea itsensä jotta voi tutustua toiseeen.
mene kuule kitisemään muualle siitä mene leikkimään sinne hoitsusi kanssa.
Kelle on vaikea sanoa, kelle ei. Itselleni on ihan helppo ilmaista tällaisia herkkiäkin tunteita toiselle, toisillekin.
Vierailija kirjoitti:
Kelle on vaikea sanoa, kelle ei. Itselleni on ihan helppo ilmaista tällaisia herkkiäkin tunteita toiselle, toisillekin.
No kiva sulle.
vaikka kuinka perässä roikkuva korttelissa huutava sekopää huutaa tuota itku kurkussa (miehen) perässä, meillä ei ole kyllä tuollaiselle yhtään lovea, tajuukkos vai itketkö ja tajuut.
mikä siinä on vaikea kestää ettei saa häirinnälleen sympatiaa? kun ei ole mitään tarjota miehelle, miksei nuppityhmälle mene jakeluun? pitääkö oikea sitäkin kovalla kädellä?
Jep. Meilläkään ei lapsuuden perheessä juteltu ma isoista asioista tai sanottu et rakastan. Poikaystävilleni olen joutunut oikein opettelemaan sanomaan sen ja ovat loukkaantuneet kun en vaan osaa, enemmän se näytetään teoin.
Jo mukana katsoin toisia lapsia kun lapsen lähtiessä äiti halasi ja sanoi "oot rakas", ei meillä vaan.
Tuntuisi kovin vaivaannuttavalta sanoa se vanhemmalleni tai sisarelleni, kyllähän me se tiedetään muutenkin.
Joo, miten se onkin niin vaikeaa🙁. Ainut jolle osaan sanoa luontevasti rakastavani häntä on lapseni. Jopa oman puolison rakkaudentunnustukset tuntuvat vaivaannuttavilta. Ja en oikein osaa sanoa siihen mitään... "Minäkin rakastan sinua" tuntuu niin teennäiseltä. Lapsuudenkodissani ei tosiaan rakkaudesta paljon puhuttu.
Näistä kommenteista näkee, ketkä lukivat aloitusviestin ja ketkä vain otsikon.
Ei meilläkään sitä sellaisenaan ole ikinä sanottu ääneen, mutta eri sanoilla kyllä. Mun mielestä vaikka ”mulla on paras äiti” voi olla ihan yhtä merkityksellinen ja hän ymmärtää sen kyllä.
Vaikeaa? Tuntuu että monet etenkin naiset viljelee sitä vähän liiankin keveästi. Ja suomalaiseen perinteeseen kuuluu että perheissä ei sanota mitään rakastamisista, se on nynnyä.
Mä inhooon koko rakkaus sanaa. Minuusta on paljon paremmalta tuntuiisi sanoa että esim mä haluaisin tutustua suhun paremmin.