Lue keskustelun säännöt.
Käykö teidän teinit museoissa kanssanne?
13.06.2021 |
Tai ilman teitä, kuinka vaan. Ovatko kiinnostuneet menneistä ajoista?
Kommentit (21)
Kyllä. Joka kesä ja joka reissu. Aina. Sekä taidenäyttelyissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtevätkö mielellään vai pakottamalla :)?
Joudutteko lahjomaan teinejä museoreissuille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo , ihan pikkulapsesta asti olen vienyt poikaani museoihin. Erityisesti historiaan liittyvissä näyttelyissä, mutta olemme käyneet kyllä muissakin.
13- tai 14-vuotiaana hän esittikin matkatoiveeksi, että kävisimme keskitysleirillä.
Kyselin täälläkin millaisia kokemuksia tuon ikäisen kanssa keskitysleirillä vierailusta on. Sain suurimmaksi osaksi kannustavaa kommentointia. Ja hän yhä muisteli tässä vähän aikaa sitten ( nyt jo 22-vuotias) , että oli kyllä vaikuttava kokemus.
Käymme välillä vieläkin yhdessä museoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo , ihan pikkulapsesta asti olen vienyt poikaani museoihin. Erityisesti historiaan liittyvissä näyttelyissä, mutta olemme käyneet kyllä muissakin.
13- tai 14-vuotiaana hän esittikin matkatoiveeksi, että kävisimme keskitysleirillä.
Kyselin täälläkin millaisia kokemuksia tuon ikäisen kanssa keskitysleirillä vierailusta on. Sain suurimmaksi osaksi kannustavaa kommentointia. Ja hän yhä muisteli tässä vähän aikaa sitten ( nyt jo 22-vuotias) , että oli kyllä vaikuttava kokemus.
Käymme välillä vieläkin yhdessä museoissa.
Ja siis en ole koskaan joutunut pakottamaan, ja tuskinpa olisinkaan pakottanut.
Minun teinini kävivät. Ei ollut suuri ero taaperovuosiin, silloin käytiin Muumimuseossa, Eläinmuseossa, katseltiin puistoreissuilla patsaita jne.
Murkkuiässä jalkoja vähän laahattiin ja ilmeiltiin, se sallittakoon. - Yhdestä muutamaan kertaan nähdystä kirkosta oli muuten yliopiston arkkitehti-linjalla kysymys pääsykokeissa. Poika handlasi sen helposti, ja pääsi siis heittämällä sisään. Halasi minua pitkään jälkeenpäin, ja kiitti, kun "jaksoin". - Ei ollut kiittelemistä tai jaksamista, hauskaahan me yhdessä pidettiin! Usein oli kulttuurikohteiden "vastapainoksi" jotain heille tuttua ja tärkeää
Minusta meidän aikuisten tehtävä on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus tutustua maailmaan monipuolisesti. Kulttuuriin kuuluu tietenkin myös leffakäynnit, kotiin vuokrattavat piirretyt ja sitten myöhemmin toimintaelokuvat, (no juu, lapset olivat pieniä ja nuoria vuosituhannen vaihteessa 🙂), kirjat, kirjastot... Jokainen lapsi poimii siitä omansa, tai sitten ei. Homma kannattaa aloittaa ihan pienestä. Minulle oli luonnollista ottaa lapset mukaan omiin kiinnostuksen kohteisiini.
Noista vuokraleffoista vielä: meille oli lomilla tai vapaapäivinä ihan luxusta, kun vuokrattiin pari leffaa, kumpikin lapsi sai päättää yhden. Neuvottelivat sovussa. No, pakkosovussa. He tiesivät, että kiukuttelulla ja riidalla perutaan siltä illalta koko homma... Seurasin kyllä sivusilmällä neuvotteluja, ja tarpeen vaatiessa ehdotin kompromissia. - Minä kokkasin jotain helppoa ja hyvää meille kaikille, sitten käperryttiin sohvalle katsomaan heidän suosikkejaan. Se oli yhteinen kokemus meille!
En siis haluaisi elää sellaista elämää kuin nyt monissa perheissä eletään: ihmiset, taaperoista alkaen, eristäytyvät kukin omalle koneelleen someen.
Muuten: lapset olivat jo 15-vuotiaita, kun vielä toivoivat ääneen luettua iltasatua, silloin tällöin. Nalle Puhia, Katto-Kassista, tai muuta hauskaa ja vitsikästä, vanhastaan tuttua. Lapsetkin voivat olla nostalgisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy, tosin pakotettuna.
Käy myös koulun kanssa, mutta ei itsekseen eikä todellakaan kavereiden kanssa.
Ja on kiinnostunut historiasta, mutta ei museoista. Katsoo suht paljon dokkareita ja lukee, mutta taitaa kiinnostus rajoittua maailmansotiin ja antiikin Kreikan ja Rooman aikaan.
Char kirjoitti:
Minun teinini kävivät. Ei ollut suuri ero taaperovuosiin, silloin käytiin Muumimuseossa, Eläinmuseossa, katseltiin puistoreissuilla patsaita jne.
Murkkuiässä jalkoja vähän laahattiin ja ilmeiltiin, se sallittakoon. - Yhdestä muutamaan kertaan nähdystä kirkosta oli muuten yliopiston arkkitehti-linjalla kysymys pääsykokeissa. Poika handlasi sen helposti, ja pääsi siis heittämällä sisään. Halasi minua pitkään jälkeenpäin, ja kiitti, kun "jaksoin". - Ei ollut kiittelemistä tai jaksamista, hauskaahan me yhdessä pidettiin! Usein oli kulttuurikohteiden "vastapainoksi" jotain heille tuttua ja tärkeää
Minusta meidän aikuisten tehtävä on tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuus tutustua maailmaan monipuolisesti. Kulttuuriin kuuluu tietenkin myös leffakäynnit, kotiin vuokrattavat piirretyt ja sitten myöhemmin toimintaelokuvat, (no juu, lapset olivat pieniä ja nuoria vuosituhannen vaihteessa 🙂), kirjat, kirjastot... Jokainen lapsi poimii siitä omansa, tai sitten ei. Homma kannattaa aloittaa ihan pienestä. Minulle oli luonnollista ottaa lapset mukaan omiin kiinnostuksen kohteisiini.
Noista vuokraleffoista vielä: meille oli lomilla tai vapaapäivinä ihan luxusta, kun vuokrattiin pari leffaa, kumpikin lapsi sai päättää yhden. Neuvottelivat sovussa. No, pakkosovussa. He tiesivät, että kiukuttelulla ja riidalla perutaan siltä illalta koko homma... Seurasin kyllä sivusilmällä neuvotteluja, ja tarpeen vaatiessa ehdotin kompromissia. - Minä kokkasin jotain helppoa ja hyvää meille kaikille, sitten käperryttiin sohvalle katsomaan heidän suosikkejaan. Se oli yhteinen kokemus meille!
En siis haluaisi elää sellaista elämää kuin nyt monissa perheissä eletään: ihmiset, taaperoista alkaen, eristäytyvät kukin omalle koneelleen someen.
Muuten: lapset olivat jo 15-vuotiaita, kun vielä toivoivat ääneen luettua iltasatua, silloin tällöin. Nalle Puhia, Katto-Kassista, tai muuta hauskaa ja vitsikästä, vanhastaan tuttua. Lapsetkin voivat olla nostalgisia!
Kuulostaa kivalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät käy. Eivät uhkailemalla, kiristämällä eivätkä lahjomallakaan.
Niitä ei nyt museot kiinnosta.
Käyvät, jos on jotain kiinnostavaa. Ovat kyllä kiinnostuneita historiasta. Nykyään monet museot ovat myös sillä tavalla elämyksellisiä, että se ei ole pelkkää vitriineissä olevien esineiden tuijottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen (poika) käy mielellään, toinen (tyttö) vaan pakotettuna. Toisaalta sitten tyttö haluaa käydä taidenäyttelyssä, museoissa viihtyvä poika ei ollenkaan. Molempien kanssa on käyty paljon erilaisissa tapahtumissa pienestä asti.
Vierailija kirjoitti:
Eivät käy. Eivät uhkailemalla, kiristämällä eivätkä lahjomallakaan.
Niitä ei nyt museot kiinnosta.
Teillä on tehottomat uhkaukset.
Nykysin onneks museot kiinnostavampia ku mun lapsuudessa, jolloin ei ollu mitään interaktiivisia virikkeitä niissä.
Ainoa mistä ei pidä on modernin taiteen museot, joissa on piirretty viivoja kankaalle tai peräti "oksennettu" tai "paskannettu" kankaalle.
Se ei ole taidetta, sori vaan.
Kyllä, nyt 15v aina käynyt mukana museoissa ja taidenäyttelyissä. Nykyään saattaa käydä ilman vanhempiakin, kyseessä historiasta kiinnostunut nepsy.
Saattaa käydä, ei nyt kaikissa, mutta esim Suomen linnoja on käyty yhdessä katsomassa, niistä on kovasti tykännyt.