Paraneeko pakko-oireet itsestään?

Ei ne parannu..

Parempia kausia voi olla, mutta itselläni tuo muuttaa aina muotoaan. Joskus on ollut tarkistelua, pelkoa että jää pesuainetta astioihin ym., mutta nykyään ilmenee pahana sairauspelkona, tänäänkin olen käyttänyt monta tuntia tutkien luomiani ja peläten melanoomaa. :( Olen avun piirissä ja lääkityksellä, mutta oireet ovat sitkeitä. Hae sinäkin apua, tuo on sairaus kun häiritsee arkea.

Voi parantua. Olen kuullut myös yhtäkkisistä, mystisistä parantumisista. Aina on toivoa. T. ex-ocd potilas

Itsellä auttaa kun keskityn siihen mitä teen ja sitten vaan luotan itseeni. Ja ne pelkoajatukset mitä jos....pitää katkaista heti kun ilmestyvät mieleen.

Älä vain tarkasta. Se on ratkaisu.

Kyllä niitä on, joilla ne häviävät yhtäkkiä. Aika harvassa kyllä. Itse olen kärsinyt jo yli 10 vuotta.. 

Parhaimpaan tulokseen pääsee sillä, kun vain lopettaa. Ei tee mitään pakko-oireita. Lopettaa vain. Ensin ahdistaa, tulee enemmän pakkoajatuksia ja jopa uusia pakkoajatuksia, mutta se menee ohi ja helpottaa. Tosin en tiedä onko mulla varaa sanoa, kun tosissaan yli 10 vuotta oon tässä paskassa rämpinyt. Itse olen lopettanut tuhansia kertoja, mutta lopulta löydän itseni samasta tilanteesta, koska annan periksi. Jos tekee edes yhden pakko-oireen niin se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Siitä se sitten taas lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niitä on, joilla ne häviävät yhtäkkiä. Aika harvassa kyllä. Itse olen kärsinyt jo yli 10 vuotta.. 

Parhaimpaan tulokseen pääsee sillä, kun vain lopettaa. Ei tee mitään pakko-oireita. Lopettaa vain. Ensin ahdistaa, tulee enemmän pakkoajatuksia ja jopa uusia pakkoajatuksia, mutta se menee ohi ja helpottaa. Tosin en tiedä onko mulla varaa sanoa, kun tosissaan yli 10 vuotta oon tässä paskassa rämpinyt. Itse olen lopettanut tuhansia kertoja, mutta lopulta löydän itseni samasta tilanteesta, koska annan periksi. Jos tekee edes yhden pakko-oireen niin se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Siitä se sitten taas lähtee. 

Ai niin, pakkoajatuksista vielä. Jos tulee pakkoajatus niin anna sen tulla ja mennä. Älä takerru siihen. Älä jää ajattelemaan sitä. Kuvittele se esim. linnuksi, joka menee lintulaudalle ja pian lähtee pois. Anna sen lähteä. Älä vangitse sitä.