Onko ammatinvalintapsykologilla käymisestä mitään hyötyä, jos ei omaa mitään erityisiä lahjoja tai kiinnostuksen kohteita mihinkään?

Mulle ei ollut mitään hyötyä. Lopulta hain vaan umpimähkään johonkin minne tiesin pääseväni sisään ja sille tielle jäin.

Ei mitään hyötyä. Psykologin tekemä ja itse netissä tekemäni testi eivät periaatteessa eronneet mitenkään, eikä niistä mitään apua ollut. Psykologi ja eräät tuttavat pitävät kyllä minua lahjakkaana, mutta se ei tarkoita, että minulla olisi jokin erityinen taipumus tai "lahja", jota kehittää tai joka selvästi kertoisi mitä opiskella. En siis ole missään erityisen hyvä tai jostain erityisen kiinnostunut, vaikka kai älykäs olenkin. Soisin kyllä, että olisi joku selkeä taipumus tai voimakas kiinnostus johonkin.

Minäkin ajattelin, että olisipa kiva, että joku kertoisi mihin minusta on ja mitä opiskella, mutta eipä tuo ihan niin yksinkertaista ole.

Ei ole, koska psykologi ehdottaa työllistäviä aloja. Kymmenessä vuodessa olen aloittanut ja keskeyttänyt kaksi AMK:n koulutusta ja kolme ammattikoulun koulutusta. En ole enää nuori tai motivoitunut, koska en välitä, valintakokeissa saan huippupisteet. En todella halua opiskella, eikä ammatinvalitapsykologi tiedä, mitä koulutusta en keskeytä.

Minulle oli paljon hyötyä!

Olin jo pitkään kamppaillut työuupumuksen ja yleisen elämään tyytymättömyyden kanssa kun työterveyshuollon työpsykologi suositteli minulle ammatinvalintapsykologilla käyntiä. Etäkäynti kesti noin 1.5 h ja siinä lähinnä kävimme erilaisia koulutuspolkuja läpi. Minulla on amis tausta ja ainut ammatti mikä mua edes ohuesti kiinnosteli oli psykologi. No jokainen ymmärtää että amis pohjalta, yli 30 vuotta taukoa opiskelusta niin psykologin opintoihin ois käytännössä mahdotonta päästä. Mutta sitä lähdin tavoittelemaan. Hommasin palkatonta töistä ja aloin opettelemaan tilastomatematiikan perusteita. Tällä hetkellä valmistaudun ihan eri alan pääsykokeisiin koska kävi aika klassisesti perinteinen että kun alkoi tekeen asioita nii ovia alkoi avautuun ja kaikenlaisia uudenlaisia mahdollisuuksia tuli eteen. Ammatinvalintapsykologin ja työpsykologin rooli oli kohdallani kannustaminen ja eri koulutuspolkujen selvittely ja opintojen rahoituskuviot. Eli suosittelen.

Kävin joskus ja ehdotukset olivat aivan älyttömiä. Yksikään ei ollut mun juutu.

Kävin lukion lopulla kun en tiennyt yhtään mitä halusin. Edelleenkään en ole varma koska en ole ollut missään erityisen hyvä. Mutta ammatinvalinnanpsykologin ansiosta en päätynyt matalapalkka-alalle.

Ei siitä oikeastaan ole. Keskusteltiin ja tein testejä. Lopulta hän totesi, että minusta tulisi esimerkiksi hyvä arkkitehti. Tästä innostuneena sitten katsoin arkkitehtuurin valintatehtävät enkä saanut mitään aikaan tai osannut tehdä sitä alkeellisintakaan piirrosta. Semmoinen asiantuntemus sitten oli siellä.

Mene töihin.

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin.

Ja mitäs töitä ja millaisella palkalla sulla oli tarjota?

Ei sieltä varmaan valmiita vastauksia saa, vaan ehkä auttaa ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta ja ideoita.

Jos ei ole mitään tiettyä ammattia, lähtisin ehkä miettimään mitkä ei ainakaan kiinnosta. Ja voisi miettiä ihan käytännön tasolla, millaisia asioita työltä haluaa ja mitä pitää tärkeänä, kuten työaika, palkkaus, työllisyystilanne ja tietysti työn ominaisuuksia

Kuulostaa ihan minulta. Ei noista ole apua ellei ole jotain suuntaa valmiina ajatuksissa. Itse ajauduin kokeilemaan eri aloja ja töitä eikä mitään intohimon asiaa kyllä ole löytynyt.