Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nolaan itseni valehtelematta joka ikinen kerta, kun joudun puhumaan jotain
09.05.2021 |
Yritän vältellä tästä syystä puhumista yli kaiken. Ei vaan tule suusta ulos mitään järkevää vaikka olisin jo valmiiksi suunnitellut mitä sanon (ja harvemmin pystyy edes suunnittelemaan sanomisiaan valmiiksi). Minulla on sosiaalinen fobia, joten sillä on varmasti osansa mutta epäilen jo, että kyllä minussa täytyy olla jotain muutakin vikaa sillä ei kukaan muu puhu yhtä sekavasti kuin minä. Kielellinen ilmaisuni (puhuessa) on oikeasti heikompaa kuin jopa lapsilla. Mistä tämä voi johtua, osaan kuitenkin kirjoittaa ihan suht sujuvasti (en täydellisesti, mutta kuitenkin ymmärrettävästi) mutta puhuminen tuottaa suuria vaikeuksia? Vaikutan suoraan sanottuna vajaa-älyiseltä, kun yritän jotain puhua..
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua tässä, myös minulle suuria vaikeuksia ilmaista itseäni puhuen. Jatkuvia väärinymmärryksiä, puhun ihan vahingossa tahtomattani sammakoita ja punaista lankaa ei löydy. Jospa silti meitäkin tarvitaan.
Minulla tosi vaikeaa löytää sanoja, minkä takia vaikutan todella tyhmältä. Kännissä näin ei tapahdu, eli varmaan johtuu ahdistuksesta.
Harjoitus tekee mestarin. Pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja alat puhumaan jokaikiselle ihmiselle, joka päätyy lähietäisyydellekaikissa mahdollisissa tilanteissa.. Kannattaa ymmärtää ettei kukaan jää pohtimaan sinua ja sinun sanomisiasi. Jokaista kiinnostaa eniten oma napa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla tosi vaikeaa löytää sanoja, minkä takia vaikutan todella tyhmältä. Kännissä näin ei tapahdu, eli varmaan johtuu ahdistuksesta.
Ei, kännissä vaan tuntuu siltä, ettei vaikuta tyhmältä.
Tuttu juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama, jos puhun vähänkin tuntemattomampien ihmisten kanssa kuin aivan lähimmäisteni. Sanat sekoavat, ääni tärisee ja puheesta tulee sisällöltään todella yksinkertaista. Usein sanon vahingossa jotain aivan muuta kuin olin ajatellut ja joudun sitten korjaamaan, ja on vaikea ilmaista itseäni sujuvasti. Puheeseen tulee pitkiä taukoja, kun haparoin mielessäni seuraavia sanoja. Joskus minulta on jopa kysytty, olenko jotenkin yksinkertainen tai "jälkeenjäänyt" ihminen. Kirjoittamisessa ei ole ongelmaa ja olin koulussa äidinkielessä kympin oppilas, joten kaipa tämä liittyy vain suureen sosiaalisten tilanteiden jännittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy voi olla lievä keskittymisongelma. Jos aivot jumittelevat välillä tai ajatus katkeaa herkästi ja lähtee lipumaan jonnekin muualle, sen kuulee puheessa heti: puhe katkeaa tai hidastuu tai jatkuu epäjohdonmukaisesti.
Se puheen samanaikaisuus (verrattuna kirjoittamiseen) on haastavaa, jos on vähänkään keskittymisen kanssa ongelmia.
Ja jos on paljon kokemuksia siitä että on epäonnistunut yrittäessään selittää jotain, pitkiin puheenvuoroihin alkaa suhtautua kuin suoritukseen, jonka onnistumista muut seuraavat. Se hajottaa keskittymistä entisestään.
Minullakin on tuota ongelmaa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Mullekin on jäänyt lievä trauma häpeästä, kun olen takellellut sanoissani jännityksen vuoksi. Se kokemus tietenkin lisäsi sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Siitäpä se sitten lähtikin, sosiaalisten tilanteiden välttely. En kiusaa itseäni pakottamalla itseäni tilanteisiin mitkä jännittävät. Jos mokaan lisää, häpeän lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harjoitus tekee mestarin. Pois sieltä omalta mukavuus alueelta ja alat puhumaan jokaikiselle ihmiselle, joka päätyy lähietäisyydellekaikissa mahdollisissa tilanteissa.. Kannattaa ymmärtää ettei kukaan jää pohtimaan sinua ja sinun sanomisiasi. Jokaista kiinnostaa eniten oma napa.
Tätä nyt ei kannata kokeilla, jollei halua saada hullun viittaa kanssaihmisiltä. Pahimmillaan joku voi provosoitua kunnolla, jos joku täysin tuntematon tunkee iholle höpisemään ties mitä. Ihmiset voivat joskus olla arvaamattomia eivätkä kaikki muutenkaan tykkää tuntemattomista juttelijoista.
Sen sijaan jokin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivien vertaistukiryhmä voisi olla hyvä paikka harjoittaa omaa suullista kommunikointiaan ja tulla pikku hiljaa sinuiksi sen kanssa. Toki lääkärilläkin voisi olla aiheellista käydä, jos epäilee, että pelkkä sosiaalinen fobia ei puheen ongelmien taustalla ole. Voi olla jokin neurologinen ongelma, joka oireilee tuolla tavoin.
Alue: Aihe vapaa
Ajatuksesi kulkee ainakin tekstissä, jännität varmaan sosiaalisia tilanteita.