Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla puolison mielestä kaikki hyvin...??
04.05.2021 |
Tämä on hankala kuvailla, mutta uskon että meitä on muitakin?
Kompromissien tekeminen vaikeaa. Tietyissä asioissa ok mutta lähes aina vapaa-aikana puoliso itsekkäästi tekee, mitä haluaa ja minä hoidan pakolliset asiat sitten yksin.
Jotenkin niin mustavalkoinen ajattelu hänellä. Hänen mielestä "riittää", että perusasiat ok, eli hoitaa oman panoksen töissä ja kotona (jossa kuitenkin paljon vähemmän kuin minä).
Sitten vapaa-aika on kokonaan hänen. Jos työkaveri tai sukulainen ehdottaa jotain. Se sopii hänelle heti. Vaikka meillä olisi ollut muita yhteisiä suunnitelmia...
Jotenkin kaikki muut menee suhteemme edelle vapaalla?
Jos minä toimisin samoin, en usko että tykkäisi!
Äh, olen alkanut huomata, että hänellä on joku tarve saada "huomiota" muilta ihmisiltä? "Kyllä minä tulen, kyllä se sopii, tehdään vain, minulla ei ole muita suunnitelmia (vaikka olisi kanssani ollut!).....
Asiasta ei tietenkään pysty puhumaan, kaikki on hänen mielestä syyttelyä, ja menee kinailuksi, hän ei tule yhtään vastaan :(
Kaikelle on AINA hyvä syy: oli erikoistapaus, vain kerran vuodessa mahdollista, täytyy pitää suhteita yllä jos vaikka itse tarvitsisi joskus jotain (ei koskaan ole vielä tapahtunut)...
Hänen mielestä ongelmaa ei ole, saahan hän tehdä mitä haluaa. Minullahan se ongelma on, kun se aiheuttaa minulle toisarvoisen tunteen, olen yksin, mietin miksi minun seura ei kelpaa? (jos ehdotan jotain, ei yleensä halua, ollaan vaan mutta ei tehdä yhdessä mitään kuitenkaan).
Tai sitten alkaa syytellä minua, että pitäisikö sinun mukaan kaikki tehdä? On kokoajan kännykällä ja viestittelee näiden tuttujensa kanssa, se on hänen mielestään yhdessä oloa minun kanssani; "olenhan minä nyt kotona"...
Olemme olleet yhdessä vuosia. Tämä tarve olla "hyvä jätkä" johtuu hänen huonosta itsetunnostaan, mutta sitä ei tietenkään myönnä (että sitä kautta alkaisi eheytyä, eikä tarvitsisi hankkia tuota roolia...) TAI sitten se johtuu siitä, ettei hän yksinkertaisesti halua antaa minulle huomiota (kuin se olisi häneltä pois...?!!)
Hitto, kaipaisin niin yhdessä tekemistä, olemista, sitä, että toinen olisi oikeasti läsnä, käsikädessä kävelemistä....
Kommentit (6)
Juttelu ei auta. Vaikka joskus onnistuisikin keskustelu ja tuntisin, että nyt minuakin on kuultu... Ei tarvitse kuin kaverin soitto ja olen taas kuin ilmaa, sekä suunnitelmat jää taas toteutettavaksi "ensikerralla"...
Kaverin kanssa heittää vitsiä. Kun puhelu loppuu, saattaa tokaista minulle alentavasti: "älä murjota siinä". Vaikka näkee että olen surullinen?
Jos taas yritän panostaa, olemalla huumorintajuinen tai lähestymällä. Hän saattaa olla kuin ei huomaisikaan tai sanoo ikävästi.
Kuin torjuisi minut, ei osallistu juuri mihinkään yhteiseen tekemiseen. Olemme yhdessä, mutta emme ole.
Tekee minusta epävarman. Kehuu toisia. Jos jollakin on ollut menetyksiä / sairauksia, kovasti tukee ja ymmärtää. Minun kohdalla kääntää selän?
Puheet ja teot ei kohtaa tässä suhteessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa et olekaan niin kiinnostava, kuin luulet. Taidat olla riippakivi ja sinulla ei ole hyviä ideoita. Käsi kädessä oleminen kun ei mitenkään huippujännää ole. Ehdota vaikka yhteistä moottoriveneilyreissua, kajakointia, road tripia tai jotain muuta missä olisi tekemistäkin. Tai sitten lähde nostelee.
Oma mies on samanlainen (isäni kopio). Kotihommat jää siltä seisomalta, jos anoppi pyytää pihahommiin, veljen vene pitää laskea veteen tai muuta tuollaista. Ja johtuu ihan siitä, että on liian kiltti. Omalle vaimolle on helpompi sanoa ettei ehdi. "Onneksi" isäni on samanlainen, kerron miehelleni miten äiti taas suuttui kun isä meni pappaa auttamaan vaikka oma piha on täynnä kaadetun puun jämiä. Hän ymmärtää kyllä äitini tuohtumuksen, muttei aivan tajua että tekee itse täysin samalla tavalla. Viime kk aikana olen yksin tehnyt suursiivouksen, pessyt pesuhuoneen, käsitellyt keittiön ovet öljyvahalla, kaivanut kukkapenkille paikan.. ja nämä piti tehdä yhdessä, mutta teinkin itse. Annoin kyllä kuulua ja ukko alkaa tajuamaan, mitä on tekemässä: etäännyttää meitä toisistamme.
Millaisia juttuja miehesi jättää kanssasi tekemättä? Jos kyseessä on jotain arkista, vaikka kävelylenkki tai kauppareissu, silloin sitä voi varmaan hieman siirtää? Jos kyseessä on joku isompi reissu tai kulttuuririento niin silloinhan miehesi tekee oharit sulle mikä ei ole yhtään reilua! Tee sinä seuraavan kerran oharit kun pitäisi anoppilaan lähteä.
Minunkin mieheni ajattelee että hänen menonsa niitä tärkeimpiä, niistä ei luovu. Sanon sitten vain ilmoitusasiana omat menoni.
Jutelkaa yhdessä asiasta. Meillä on todella pitkä suhde ja hommat hoidetaan yhdessä kotona. Tehdään paljon asioita yhdessä ja vietetään aikaa yhdessä, mutta meillä on myös omaa aikaa ja omia harrastuksia. Hyvä keskitie ehkä. Rakkaus ja läheisyys on silti tärkeintä.