Ovatko kerrostalojen uteliaat vanhukset itse aikoinaan paheksuneet kyylämummoja?

Hyvä kysymys! Mutta uskon, että he ovat olleet kyylätyyppisiä jo nuorena.

Mikä tarve sulla on ihmisiä kyylätä? Anna niiden olla. Ei niitä mummoja sun elämäsi kiinnosta ja tuskin edes näkevät sua.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve sulla on ihmisiä kyylätä? Anna niiden olla. Ei niitä mummoja sun elämäsi kiinnosta ja tuskin edes näkevät sua.

Mutta mummothan ovat aina kyselemässä taloyhtiöiden asioista naapureilta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve sulla on ihmisiä kyylätä? Anna niiden olla. Ei niitä mummoja sun elämäsi kiinnosta ja tuskin edes näkevät sua.

Mutta mummothan ovat aina kyselemässä taloyhtiöiden asioista naapureilta!

Eikä pelkästään mummot. Meidän taloyhtiössä papatkin juoruilevat pihalla mummojen kanssa.

Kyllä minä arvaan, että eräästä nuoresta pariskunnasta taloyhtiössämme tulee kyyläpariskunta vanhana. He utelevat jo nyt kaikkea ja kertoilevat selville saamiansa asioita.

Siinä voi olla sekin takana, että ennenvanhaan (tunteeko nykynuoriso tätä käsitettä) oli aivan normaalia ihmisten puhella keskenään talon pihalla tms. Nythän se on outoa, pidetään kyylänä. Mutta miten esim. pitäisi suhtautua kun yöaikaan oman parvekkeen alapuolella istuskellaan 6 hengen porukalla ikkunanreunoilla ja kikatellaan ja röökaillaan? Pitäiskö olla vaan ihan "cool". Joo ei haittaa, ostinpa vaan melko kalliin asunnon, mutta ei väliä asumisrauhasta.

Muistan kyllä vanhoja asioita, nyt ne hiukan naurattavat, nuorena tuntui hirveältä, kun kyylättiin. Itse en kyllä huomaa paitsi jos tosissaan elämöidään.

Onhan niillä kyylämummoilla varmaan omiakin lapsia. Eivätkö ne lapset sitten sano heille, että rajoittakaa tuota kyyläystä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä voi olla sekin takana, että ennenvanhaan (tunteeko nykynuoriso tätä käsitettä) oli aivan normaalia ihmisten puhella keskenään talon pihalla tms. Nythän se on outoa, pidetään kyylänä. Mutta miten esim. pitäisi suhtautua kun yöaikaan oman parvekkeen alapuolella istuskellaan 6 hengen porukalla ikkunanreunoilla ja kikatellaan ja röökaillaan? Pitäiskö olla vaan ihan "cool". Joo ei haittaa, ostinpa vaan melko kalliin asunnon, mutta ei väliä asumisrauhasta.

Eihän tämä liity kyyläilyyn mitenkään? Kyyläilyä olisi, jos olisit kurkkimassa ikkunoista sisään ja häiriintyisit tiedosta, että asunnossa on 6 henkilöä.

Olen itse varmaan tuleva kyylä, sillä minua kiinnostaa todella paljon taloyhtiö ja sen ympäristö. Nyt nuorena toki osaan pitää rajat mikä on sopivaa ja mikä ei, mutta 50 vuotta lisää ikää ja alkava altzheimer niin en yhtään yllättyisi.

Vanhetessa tulee yksinäisyys, pitää olla jokin syy että pääsee puheväleihin itseään nuorempien kanssa.  

Ne vaikuttaa olevan samanlaisia aina. Ne jotka sai mielihyvää nuorena jännittävän pahan juorun levittämisestä nauttii vanhanakin siitä ja pitää oikeutettuna tekona kuuluttaa sitä. Vanhetessa ottavat enemmän oikeuksia itselleen kun ovat saaneet valtaa nuorempiin.

Entä jos osa hakee tekemistä ja viihdettä katsomalla verhon raosta, tai seuraa maisemaa/säätä yleisesti. Ehkei jokainen kyttää. Sitten on erikseen ne jotka haluavat saarnata roskakatoksen lajittelusta tai seisovat selvästi esillä ikkunassa. Jotkut tädit syöksyvät rappuun tai ulos jos näkevät jonkun, se on vähän pelottavaa mutta kaipaavat kai jutteluseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ne vaikuttaa olevan samanlaisia aina. Ne jotka sai mielihyvää nuorena jännittävän pahan juorun levittämisestä nauttii vanhanakin siitä ja pitää oikeutettuna tekona kuuluttaa sitä. Vanhetessa ottavat enemmän oikeuksia itselleen kun ovat saaneet valtaa nuorempiin.

Samaa mietin itsekin, että ne jotka teini-iässä olivat juoruilevia pissiksiä ketkä puhuivat paskaa toisista kasvoivat juuri tuollaisiksi kyylämummoiksi.

Voi anteeks kamalasti, kun olen osittain jalkavammainen ja katselen ikkunasta ulos. Päivä on pitkä, ja on mukavaa, kun näkee nuorempien kiiruhtavan asioilleen tai tulevan kotiin. Ja pihalla on välillä lintuja ja jäniskin. Juuri nyt vielä ruskaa pensaissa ja puissa, paljon kaunista maisemaa.

Joo, kovimmat bilettäjänuorethan ovat MYÖS kyylääjiä. Kuka tuli, tanssi ja lähti kenenkin kanssa jne. Se vain peittyy nuorena vielä muiden juttujen alle mutta kun vanhana ei ole jäljellä enää muuta tapaa toteuttaa sosiaalisuuttaan kuin kyyläys niin se näkyy sitten kaikille.

Saahan sitä omasta klasistaan ulos katsoa.

Tosin en juuri katsele, keittiössäkin istun selkä ikkunaan päin.

Meillä asui samassa rapussa joskus noin 20 vuotias nainen ja hän oli oikea kyylien kyylä. Nauratti, kun yritti kurkkia sisälle aina ohi mennessään. Koskaan ei moikannut, vaikka minä tervehdin häntä. Oli harmiton, joten lähinnä huvitti. Mutta hän on varmaan tuleva kyylämummo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve sulla on ihmisiä kyylätä? Anna niiden olla. Ei niitä mummoja sun elämäsi kiinnosta ja tuskin edes näkevät sua.

Mutta mummothan ovat aina kyselemässä taloyhtiöiden asioista naapureilta!

Eikä pelkästään mummot. Meidän taloyhtiössä papatkin juoruilevat pihalla mummojen kanssa.

Juoruilu on kivaa, kun jotkut talossa on aina niin leuhkoja ja ollakseen ettei edes päivää vanhemmille sanota.

t. pappa

Papalle vaan sellaiset terveiset että jätän kyylät tervehtimättä. Miksi olla joidenkin yliuteliaiden ihmisten kanssa missään tekemisissä?? En ymmärrä sellaista logiikkaa. Jos kyyläävä ihminen on vastenmielinen niin miksi sellaista pitäisi sietää miltään osin?

Olen huomannut yhdestä ystävästäni joka oli nuorena rento kasvaneen kuusikymppiseksi juoru-ukoksi. Valittaa nuorempien naapureiden kolistelevan viikonloppuisin rapussa. Ja joku pariskunta oli kesällä puhunut parvekkeella liian kovaa, keskellä päivää tosin jne.