Miten joku ei muka voi elää yksin?

Myönnettäköön että minullakin oli kauheat tuskat kun erosin, tuntui ettei yksin ole hyvä olla ja sitä olisi tehnyt mieli hakea jotain varahenkilöä siihen tilalle. Mutta ajan myötä se helpotti ja nyt en enää edes kaipaa ketään. Pääsisikö nämä suhteesta toiseen hyppivät tyypit samalla tavalla yli tuosta läheisriippuvaisuudestaan jos vaan odottelisivat tarpeeksi kauan että vieroittuvat?