Jos tapaisit nykyisen miehesi nyt ja sellaisena kuin hän on nyt

Hauska kysymys.

Vaikka se alun palava intohimo on poissa, niin väitän, että silti tulisi.

Ei tulisi.

Tulisi jos se minusta olisi kiinni. 

Ei. En ikinä muuttaisi uusperheeseen. Never.

Ei tulisi. Miehestä on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen. Ei tee enää mitään jännää

Meidän eteen.

Ei tulisi. Miestä kiinnostaa mun seura ihan liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi. Miestä kiinnostaa mun seura ihan liian vähän.

Täällä sama. Juo mielummin eli tuskin edes tapaisimme.

En usko.

Kun oikeasti tapasin mieheni, hän oli ruipelo lukiolainen. Nykyään on ihan raamikas mies ja menestynyt työelämässä. Itse olen duunari. Luulen että ajattelisin ettei ole mitään mahdollisuuksia häneen jos nyt tavattaisiin.

Tulisi ainakin minun puoleltani. Uskoisin että miehenkin.

Uskoisin, että tulisi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi. Miehestä on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen. Ei tee enää mitään jännää

Meidän eteen.

Meillä ihan sama. Tylsä ukko. En kyllä ottas tommosta enää puolisoksi.

Luulen kanssa, että HÄN ei alkaisi minun kanssani. Itse kyllä ottaisin.

En osaa kyllä sanoa. En ole itsekään mikään kultakimpale, joten emme ehkä kumpikaan viehättyisi nyt toisistamme, jos ensi kerran tapaisimme. Mutta eihän sitä tiedä. 

Ei, ei todellakaan. Mieheni muuttui puhumattomaksi, kaikkea kontaktia välttäväksi, sohvalla makoilevaksi ja joka paikkaan autoilevaksi laiskiaiseksi. Mun jutut, seura tai tekemiset eivät kiinnostaneet yhtään. Patistelin lääkäriin, mutta ei mennyt. Mies kuoli viime syksynä, mutta oltais varmaan vielä (valitettavasti) yhdessä jos ei olisi kuollut.

En osaa sanoa.

Nuorena meillä oli yhteistä huumori. Nykyään sitä ei juuri ole enää tai sitten ei vaan naurata. On paljon hyviä asioita, mutta myös niitä vähemmän hyviä. Rakastan miestäni, mutta en tiedä valitsisiko hän minua. Tuskin.

Kyllä.