Voi miten vaikeaa on olla vertailematta lapsia keskenaan. toisella kaikki sujuu, mikaan ei ole kovin vaikeaa. Toisella kaikki on ainakin jonkin verran vaikeaa. Lahinna

oppi hitaasti puhumaan, oppi hitaasti hienomotorisia asioita yms. Nyt lähellä aikuisikää hänellä on veljiinsä nähden vaikeaa, huomattavasti lapsellisempi, vaikeuksia ymmärtää kirjoitetusta tekstistä olennainen. Veljet ovat aina kehittyneet " huomaamattomasti" , oppineet vaivatta. Ja nyt hekin, lähellä aikuisikää, pärjäävät opinnoissa, sosiaalisessa elämässä, ovat taitavia ja näppäriä, kypsiä ikäisekseen.



Kyllä heillä on ainakin pikkulapsivaiheen kehitys tähän päivään ollut aika suoraviivaista - yhtä ovat vaikeudet seuranneet kehityksen jokaisessa vaiheessa kun taas kaksi muuta ovat kaikesta selviytyneet aina leikiten. Tämä on vaikuttanut eniten itsetuntoon, keskimmäinen on kaikkein ahkerin.

Tytöllä on jo huonompi itsetuntokin, ihan siitä syystä että veli aina osaa ja OPPII kaikki asiat niin nopeasti. Tytöllä on vaikeuksia kaiken kanssa eikä haluakaan oppia jos ei kaikki mene aina kuten pitäisi. Hienomotoriikka on tytöllä huonoa ja sitä pitäisi jatkuvasti harjoitella, vaan mistäpä ottaa siihen aikaa? Tyttö myös huonompi puhumaan ja selittämään asioita.



Pelkäänpä että tämä jatkuu kun menevät kouluun. Kurjaa kun joutuvat vertailun kohteeksi ja toinen aina häviää!!!