Kun ei ole pitkäaikaisia ystävyyssuhteita

Mulla ei ole. Ovat loppuneet kun on alettu kiusaamaan.

Joo ovat hankkineet hyviä ryyppykavereita. Itse en ole ryypänny niin mun seura ei ole kelvannu.

Sitten kivat kaverit on esim. muuttanut niin ei ole pidetty yhteyttä

Mulla ei ole. Ystävyyssuhteet hiipuvat aina kun se yhteinen nimittäjä katoaa (koulu, työpaikka tms.). En oikein jaksa pitää yhteyttä, mutta toisaalta ei ne vanhat kaverit juurikaan minua kaipaile, koska yhteydenpito lakkaa siinä vaiheessa, kun minä en sitä pidä yllä.

Ei niitä samanhenkisiä kavereita aina löydy.

Kun olin ala-asteikäinen niin kolme kaveria muutti pois. Jonkun kanssa yritettiin kirjoitella kirjeitä, mutta sekin sitten jäi jossain vaiheessa.

Omassa ikäluokassa oli aika paljon lestaadiolaisia, joiden kanssa en oikein viihtynyt.

Ylä-asteella monesti kaverit voi lähteä eri suuntiin opiskelemaan, että senkin takia voi kaveripiiri uusiutua.

Kavereita ei itselläni enää ole, mutta en niitä kaipaakkaan. Tykkään olla yksin, enkä oikein jaksaisi pitää kehenkään enää säännöllisesti yhteyttä.

Jos joku pitää mua tän takia outona niin sitten pitäkööt.

Minulla on montakin lapsuuden ystävää joiden kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä vaikka ollaan muutettu eri paikkakunnille! Minulle nämä ystävät ovat kuin perhettä! Onpa surullista kuulla edellisiltä kommentoijilta että tosiystävyyttä on noin hankala löytää. Mutta on itsellekkin sattunut kieroja ihmisä vastaan elämän aikana. Mutta kyllä ne ovat joutuneet vastuuseen omasta käytöksestään kun katsoo missä tilanteessa ovat tällä hetkellä elämässään... niin makaa kuin petaa

Toisilla eheä elämä ja toisilla risainen. Mut sinähän et siitä mitään tiedä kun tollaista kysyt.