Voiko / saako / pitääkö lapsi opettaa olemaan hiljaa kun aikuiset keskustelevat?

Meillä jaetaan puheenvuoroja. Jos meillä on miehen kanssa jotain juteltavaa, sanon lapsille, että "nyt äiti puhuu isin kanssa. Odota hetki omaa vuoroa" ja sitten kun se oma vuoro tulee niin todella kuunnellaan mitä lapsella on sanottavaa. En tietenkään pakota lasta odottamaan kovin kauaa sitä omaa puhevuoroa, vaan kuuntelemme lapsen asian, kommentoimme sitä ja sitten palaamme taas siihen "aikuisten asiaan". Meillä on lapset 5v, 3v ja 1v ja näin on tehty aina.

Omaa puheenvuoroa on osattava odottaa.

ei kai nyt lapset ikinä opi missään asiassa odottamaan vuoroaan, jos heitä ei siihen opeteta.



Toki lapsen kysymyksiin pitää vastata, mutta kyllä hänelle voi opettaa että hänen pitää odottaa kunnes aikuinen on kertonut asiansa loppuun. Jos tilanne siis on se, että sinä tai miehesi puhutte ja lapsi tulee siihen puhumaan teidän puheen päälle omaa asiaansa. Tuossa tilanteessa voi hyvin sanoa "odota hetki, äiti/isä puhuu nyt" ja kun aikuisen asia on puhuttu voi antaa taas lapsen puhua.



Äitinä voit myös opettaa lapsillesi ettei koko ajan tarvitse "kälättää" eli voit sanoa vaikka "nyt olette vähän aikaa hiljaa ja rauhoitutte", jos kotinne melutaso alkaa nousta liian korkealle lasten kälätyksen takia.



Sitä en kyllä täysin ymmärrä, että lasten pitää olla näkymättömiä kun on aikuisia paikalla, eli kyllä heille myös pitää opettaa että heidänkin asiansa ovat tärkeitä ja huomioon otettavia. Tämä pitäisi kuitenkin tehdä niin, että oppivat olemaan puhumatta toisten puheen päälle ja odottamaan vuoroaan.

sehän on ihan käytöstapojen opettamista! Ei kenenkään "päälle" saa puhua..kyllä meilläkin uhmis 3v. aina yrittää huutaa ja kiukuta samaan aikaan, kun ei saa olla huomion keskipisteenä. Hänelle aina sanotaan että nyt isi ja äiti juttelevat aikuisten asiota ja sen jälkeen on hänen vuoronsa:-) no, käytännössä tämä "opetus" toimii milloin toimii...

Meilä 5v on osannut jo kauan odottaa vuoroa kun toiset puhuu. Jos ja kun unohtuu niin aika nopeasti asiasta muistutan.

Mutta täytyy olla tarkkana, ettei opeta samalla sellaisia arvoja, joita ei oikeasti halua opettaa, kuten että aikuiset ovat tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin lapset.

että aikuiset ei jatkuvasti puhu päälle ja keskeytä kun lapsi selittää asioitaan.

Tietty vähän hankalaa sikäli kun jokaiseen lapseen ei voi soveltaa samoja sääntöjä ja ohjeita. 3v on kuitenkin paljon "isompi" kuin 2v, eihän heiltä voi edellyttää samanlaista "osaamista". ap

Kun vielä onnistuisinkin siinä.... Huoh. Meillä 5-vuotias on jotenkuten oppinut, että minä ja mies puhutaan omia asioita välillä, ja silloin joutuu hetkisen odottamaan.



Mutta kun on aikuisia vieraita, poika haluaa omia vieraat aikuiset itselleen (ystäviemme lapset ovat vauvoja vasta, joten vieraina ei ole lapsia leikkikavereiksi). Poika on herttainen ja hyvä seuramies, juttelee asioitaan, suostuttelee vieraat johonkin (pitkään) seurapeliin...



Jos haluaa vieraiden kanssa itse seurustella, joutuu melkein pistämään lapset pihalle isän/äidin kanssa ja vuorottelemaan! Ei mene perille, että aikuiset haluaisivat keskenäänkin jutella, että hänen pitää välillä leikkiä jotain itsekseen tai siskon kanssa. Alta aikayksikön on taas vieraiden kimpussa.



Eli jos jollain on vinkkejä tähän, niin otetaan vastaan. Kiitos!

että toisen juttua ei saa keskeyttää. Ja tämä pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin. Tietenkään ihan pieneltä ei voi vaatia täydellistä ymmärrystä asian suhteen, mutta pikkuhiljaa ne oppii.

Mutta täytyy olla tarkkana, ettei opeta samalla sellaisia arvoja, joita ei oikeasti halua opettaa, kuten että aikuiset ovat tärkeämpiä ja merkityksellisempiä kuin lapset.

Mutta senioriteettia pitää kuitenkin kunnioittaa, tai siis siihen kaikki meidän käyttäytymissäännöt viime kädessä perustuvat. Vanhuksille annetaan istumapaikka ja vanhukset ottavat ensin kakkukahvinsa seisovasta pöydästä jne.