Mykkäkoulu

miestä ärsyttää minussa kaikki.
Olen kuullut, kuinka mies puhuu minusta ystävilleen. Häntä ärsyttää minun päämäärättömyyteni. En ymmärrä sillä mielestäni minulla on päämääriä.

Tuntuu, että joudun jatkuvasti olemaan tuntosarvet koholla siitä, mitä mies minusta ajattelee, jotta voisin parantaa käytöstäni.

Mykkäkoulut ovat tavallisia ja ne voivat alkaa minun mielestäni yllättäen. Joskus ne ovat alkaneet ihan keskustelusta, jolloin olemme jutelleet normaalilla äänensävyllä isoista asioista ja olen ilmaissut eriävän mielipiteeni. Lopuksi päädyn pyytelemään anteeksi, sillä koen että olen esittänyt liian jyrkän mielipiteen ja kumonnut toisen mielipiteen.

Toisinaan olen kyllä itse syyllinen mykkäkouluihin, vaikka en itse ala mykkäkouluun koskaan. Joskus tulee sanottua jotain ajattelematonta ja väärää, jolloin mykkäkoulu alkaa. Kuitenkin tämä ihmetyttää sillä vaikka sanoisin jotain, mikä satuttaa toista epähuomiossa, niin eikö asia pitäisi puhua tai riidellä auki, eikä aloittaa mykkäkoulua?

Olen kuulemma itsekäs ja myös välinpitämätön. On totta, että olen väsynyt enkä jaksa tehdä asioita enää samalla tavalla kuin aiemmin. Riitely väsyttää. Kuitenkin jos olen jättänyt jonkun tavaran väärään paikkaan, niin mielestäni mies voisi siirtää sen oikealle paikalle sen sijaan, että tulee minulle kertomaan kuinka esine on ollut väärällä paikalla X päivän ajan.

Mykkäkoulut aina päättyvät ajallaan eikä asiaa riidellä loppuun vaan ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Asia kuintenkin jää kaivelemaan minua enkä uskalla ottaa asiaa puheeksi.

Mies on myös maininnut ohimennen että jos minulle ei kelpaa tämä suhde niin monelle muulle varmasti kelpaa.

Meillä on myös paljon hyvää jonka vuosi haluaisin korjata asiat. Onko muilla kokemusta siitä miten selvitä tästä eteenpäin?