Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
13.03.2021 |
Olen luonnostani iso ihminen. Olen pitkä ja minulla on oikeasti isot luut, joten näytän normaalipainoisenakin valtavalta kanssasisarten vieressä. Ainoastaan anorektisena koen olevani hyvä. Jos ette voisi kuin anorektikkoina olla tarpeeksi laihoja tässä koossa niin olisitteko? Minua lyhyempi elinikä ei haittaa. En ajattele eläväni 50-vuotiasta vanhemmaksi. Nykyisin en välttämättä 30 vuottakin alkaa tuntua liialta.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös pitkä ja luustoltani leveä. Anorektikoksi en ryhtyisi. Aloitin parikymppisenä jääkiekon ja oli ihanaa kun kerrankin pituudesta ja massasta oli hyötyä! Oli kuin olisi päässyt kaltaistensa joukkoon, eikä meidän tiimissä siis kukaan ole ylipainoinen, korkeintaan lihaksikas ja roteva. Koita sinäkin keksiä jokin juttu, missä koostasi on hyötyä. Oppisit sinäkin arvostamaan kehoasi ihan uudella tavalla.
Olen aina toivonut pääseväni koripallojoukkueeseen, mutta näin korona-aikana sekin on mahdotonta. Eikä se toisaalta poista niitä arkipäivän tilanteita. Nykyään ei kukaan sano mitään, mutta eleet puhuvat puolestaan. Varsinkin, kun tapaa ihmisiä ensikertaa niin nämä katsovat päästä varpaisiin ihmetellen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkaisi anorektikoksi.
Liiallinen laihuus ei pelkästään lyhennä elinikää vaan myös tekee sen jäljelle jäävän kurjaksi. Ei kannata.
Minkä ikäinen olet, ilmeisesti aika nuori. Jonkun vuoden päästä liikut jo eri ympyröissä ja huomaat, ettei juuri kukaan enää katsele "päästä varpaisiin". Jotkut mäntit varmaan aina tekee sitä, mutta niin voi tehdä minkä kokoisille tai pituisille tahansa.
En. Haluaisin siinä tapauksessa täyttää valokuvassa sitä tilaa ja ne "kääpiökokoiset" olisivat sivussa. Jokainen koko on normaali. Sinulla on oikeus olla kaunis, terve ja normaalikokoinen, sellainen kuin olet. En usko että kukaan epäilee sinua "liian isoksi", paitsi hulluimmat kontrolloivat tai lyttäävät miehet, ei niillä ole mitään väliä. Ulkomailla on ainakin monen pituisia ja kokoisia naisia, parisuhteessa. Silmiä ja kasvoja voi korostaa myös. Kiinnostukset ja harrastukset vievät ajatuksia pois kehoasioista, naisia on aivopesty luulemaan että pitäisi olla samasta muotista valettuja, ei ole.
Olen myös pitkä ja luustoltani leveä. Anorektikoksi en ryhtyisi. Aloitin parikymppisenä jääkiekon ja oli ihanaa kun kerrankin pituudesta ja massasta oli hyötyä! Oli kuin olisi päässyt kaltaistensa joukkoon, eikä meidän tiimissä siis kukaan ole ylipainoinen, korkeintaan lihaksikas ja roteva. Koita sinäkin keksiä jokin juttu, missä koostasi on hyötyä. Oppisit sinäkin arvostamaan kehoasi ihan uudella tavalla.