Koronatartunnan jälkeen normaaliin elämään palaaminen, kokemuksia?
Eli miten olette toimineet kun eristys on ohi ja saa palata taas töihin ja kouluun? Erityisesti kiinnostaa tietää, miten olette kohdanneet ne jotka ovat altistuneet teille ja joutuneet sen takia olemaan karanteenissa.
Ovatko ihmiset olleet vihaisia, oletteko pyytäneet anteeksi, oletteko selitelleet tartunnan saamista jne.? Vai ovatko ihmiset ottaneet vastaan asiallisesti ja kohdelleet kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Kommentit (9)
Koronatartunnasta on puhuttu ihan normaalina asiana, samaan tapaan kuin vaikka influenssa tartunnasta.
Ei sitä anteeksi tarvitse pyytää tai selitellä. Mitä ihmettä nyt taas.
Rauhallista ulkoilua. Kun on kolme viikkoa ollut eristettynä sisälle, kuntokin laskenut. Omakannassani lukee eristysajan liikunnasta ”Kevyttä liikuntaa sisätiloissa”.
Eli minun tapauksessa yläkertaan ja takaisin noin 50 kertaa päivässä.
Oletko siis hankkinut koronatartunnan tarkoituksellisesti ja altistanut tahallasi ihmisiä? Vai mitä pitäisi pyytää anteeksi?
Onko aloittaja pyytänyt sairauksiaan työkavereilta ja läheisiltään anteeksi?
Tällainen AA-kerho tyyppinen lähestyminen voisikin olla ihan hyvä monien sairauksien hoidossa. "Anteeksi olen läski ja aiheutanut itselleni diabeteksen. Ja teille läheisille paljon huolta.", "Anteeksi että menin murtamaan jalkani ja aiheutin taloudellisia menetyksiä niin perheelle kuin yhteiskunnalle" "Anteeksi että sairastuin mielenterveysongelmiin, ole varmasti ollut tosi rasittava"...
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja pyytänyt sairauksiaan työkavereilta ja läheisiltään anteeksi?
Ei voi verrata, kun muista sairauksista ei synny karanteenia, ansionmenetyksiä yms. ongelmia läheisille.
Onpa outoja kommentteja. Mun mielestä ihan aiheellinen kysymys. Ainakin itselleni tämä olisi iso huolenaihe jos saisin koronan; montako ehdin altistaa / tartuttaa, paljonko näille tuli ansionmenetyksiä, joutuivatko sairaalaan, kuolivatko kenties? Ja miten elää sen kanssa, jos on vaikka tartuttanut jonkun jolle tauti on ollut kuolemaksi?
Kyllä minä kokisin tarpeelliseksi pyytää anteeksi aiheuttamaani vaivaa ja menetyksiä, vaikka en olisi tahallani tartuttanutkaan. Ja ymmärtäisin jos minulle oltaisiin vihaisia jos takiani joku on menettänyt vaikkapa läheisen, vaikka en asialle mitään olisi voinutkaan.
Uppia