Hermo menee rakkautta etsivään ystävään

Ollaan molemmat vanhan ystäväni kanssa jo 35 hujakoilla ja asutaan melkein naapureina. Itse olen perheellinen, pari lasta ja hyvässä mutta en täydellisessä parisuhteessa. Ystäväni on viime vuosina kahlannut läpi monta päätöntä suhdetta. On kaunis ja ihana tyyppi, mutta sortuu ihme sekopäihin koska haluaa intohimoa, intensiteettiä ja sielullista ja älyllistä yhteyttä. Siis ennen kaikkea tosi voimakasta kemiaa. Viime aikoina on lisäksi korostunut voimakas vaativuus kumppaniehdokkaita kohtaan. Tuntuu että miehellä ei saisi olla edes huonoa päivää. En ymmärrä miten järkevä ja mukava ystäväni voi olla tuollainen. Ei hänellä edes ole huonoa isäsuhdetta tms. Tuntuu ettei hän yhtään ymmärrä, että intohimo kyllä hiipuu joka tapauksessa melko nopeasti useimmissa suhteissa. Jos yritän sanoa, hän loukkaantuu. Mitä pitäisi tehdä, ottaa vain etäisyyttä?