Jouduin myöntämään itselleni olevani masentunut

Myönsin juuri ääneen olevani masentunut. Jo melkein vuoden olen voinut huonosti, mutta välillä myös selkeästi paremmin. Nyt tilanne on huonontunut selvästi ja nopeasti.

Minusta on jäljellä enää tyhjä kuori, mutta haluan selvitä ja kaivaa itseni taas esiin. En halua jäädä tällaiseksi vaan taistella. Tällä hetkellä teekupin ottaminen kaapista on minulle täysin ylivoimaista, vajoan tyhjyyteen tahtomattani ja olen loputtoman väsynyt, loputtoman pettynyt itseeni ja loputtoman onneton. En saa töissä mitään aikaiseksi, saatan maata työpäivän jälkeen liikkunatta neljä tuntia tajuamatta ajan kulua. Viikonloppu ei mene palautumiseen vaan selviytymiseen.

Edessä on väistämättä visiitti työterveyteen. Terapian aloitin juuri omaan piikkiini - en sitä varatessa kuitenkaan vielä myöntänyt itselleni olevani masentunut. Nyt myönnän.

Mutta minä aion selvitä tästä. Minä paranen, kun olen siihen valmis.