Onko sinulla ollut suhdetta, jossa olit epäileväinen ja aloit lämmetä vasta muutaman kuukauden jälkeen?

Ei, koska jos en lämpene ei tule suhdetta.

Kylllä mä luulen etttä kylllä se kipinä lähteee siitä hehkutttamisesta liiikkeelle kaikillla.

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä luulen etttä kylllä se kipinä lähteee siitä hehkutttamisesta liiikkeelle kaikillla.

Mielipide eroohan tuleee sitten taas tässsä että kumpi lähteee niinkuin ekana hehkuttamaaan. Taiis itten nainen haluaa heittäytyä miehen käsivarsille. Mies tuleee ritarina ponillaan paikalle ja noutaa prinsessan kyyytiin. Voisi se ollla vähän outoa tietyysti jos nainen tulisi hevoskärrryllä vastaan ja kysyisi että "Lähdetkö panemaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä luulen etttä kylllä se kipinä lähteee siitä hehkutttamisesta liiikkeelle kaikillla.

Mielipide eroohan tuleee sitten taas tässsä että kumpi lähteee niinkuin ekana hehkuttamaaan. Taiis itten nainen haluaa heittäytyä miehen käsivarsille. Mies tuleee ritarina ponillaan paikalle ja noutaa prinsessan kyyytiin. Voisi se ollla vähän outoa tietyysti jos nainen tulisi hevoskärrryllä vastaan ja kysyisi että "Lähdetkö panemaan".

Joss nainen tulisi hevoskärryjen kanssa niin mies voisi kohteliaaasti vastata että "n mä lähe, mulla on toii tippuri" Ei menetä kunnniaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä luulen etttä kylllä se kipinä lähteee siitä hehkutttamisesta liiikkeelle kaikillla.

Mielipide eroohan tuleee sitten taas tässsä että kumpi lähteee niinkuin ekana hehkuttamaaan. Taiis itten nainen haluaa heittäytyä miehen käsivarsille. Mies tuleee ritarina ponillaan paikalle ja noutaa prinsessan kyyytiin. Voisi se ollla vähän outoa tietyysti jos nainen tulisi hevoskärrryllä vastaan ja kysyisi että "Lähdetkö panemaan".

Joss nainen tulisi hevoskärryjen kanssa niin mies voisi kohteliaaasti vastata että "n mä lähe, mulla on toii tippuri" Ei menetä kunnniaansa.

Taii sitten yleisiää väääristymiä miesten ja naisten kuvitelllmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä luulen etttä kylllä se kipinä lähteee siitä hehkutttamisesta liiikkeelle kaikillla.

Mielipide eroohan tuleee sitten taas tässsä että kumpi lähteee niinkuin ekana hehkuttamaaan. Taiis itten nainen haluaa heittäytyä miehen käsivarsille. Mies tuleee ritarina ponillaan paikalle ja noutaa prinsessan kyyytiin. Voisi se ollla vähän outoa tietyysti jos nainen tulisi hevoskärrryllä vastaan ja kysyisi että "Lähdetkö panemaan".

Joss nainen tulisi hevoskärryjen kanssa niin mies voisi kohteliaaasti vastata että "n mä lähe, mulla on toii tippuri" Ei menetä kunnniaansa.

Taii sitten yleisiää väääristymiä miesten ja naisten kuvitelllmista.

Muttta mies joka työntäää lastenrattaita on varmaaan taas naisten mielestä halutttava kun joku nainen on hänet jo kerran hyväksynyt niiin miksi ei joku toinenkin naiinen voisi olla silloin samaaa mieltä.

Joo todellakin. Mutta olin nuori ja villi ja ujo ja ihana. Vaikka pidin miehestä, sitoutuminen ahdisti niin että koko tyyppi alkoi vähän ällöttää.

Sit pääsin tunteesta yli, kunnes se sanoi rakastavansa. Taas nousi ahdistus ja esitin etten kuullut mitä sanoi.

No pääsin siitäkin tunteesta yli, lämpenin ja lopulta sanoinkin itse rakastavani. Meni siinä sellainen kuutisen kuukautta kovasti epäillen alkuun, sit tasoittui.

Mut vielä ollaan yhdessä, jo 17 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Joo todellakin. Mutta olin nuori ja villi ja ujo ja ihana. Vaikka pidin miehestä, sitoutuminen ahdisti niin että koko tyyppi alkoi vähän ällöttää.

Sit pääsin tunteesta yli, kunnes se sanoi rakastavansa. Taas nousi ahdistus ja esitin etten kuullut mitä sanoi.

No pääsin siitäkin tunteesta yli, lämpenin ja lopulta sanoinkin itse rakastavani. Meni siinä sellainen kuutisen kuukautta kovasti epäillen alkuun, sit tasoittui.

Mut vielä ollaan yhdessä, jo 17 vuotta!

Ahaa.

Nykyisin tämä tinderkansa menee ekoilla treffeillä sänkyyn. Tinder on saastainen paikka.

Ainoa oikea tapa on tutustua kuukausikaupalla, ennen kuin alkaa edes ajatella lähempää tuttavuutta.

Minulla kävi juuri noin. Olin alussa tosi epäileväinen, mutta silti päädyin aina kuitenkin sopimaan miehen kanssa uudet treffit. Ehkä minun oli vaikea uskoa, että mies on oikeasti niin tosissaan, kuin alusta asti näytti olevan. Minulla oli takana muutama tapaamissuhde, jossa itse olin loppujen lopuksi se kiinnostuneempi osapuoli ja miesten mielenkiinto hiipui. Niinpä en ollut alussa kovinkaan vakuuttunut, että tämä mies voisi olla erilainen.

Onneksi tämä mies osoittautui erilaiseksi ja onneksi hän jaksoi olla sinnikäs minun suhteeni. En voisi olla nyt onnellisempi ja sain viimein sellaisen kumppanin, josta olen aina haaveillut.

Njoo... Monta vuotta sitten vilkasta opiskelijaelämää viettäessäni tapasin miehen baarissa ja juttu luisti. Olin kuitenkin kaveriporukalla liikkeellä ja kun muut porukasta halusivat vaihtaa paikkaa, moikkasin vain iloisesti sen miehen kanssa. Pari kuukautta myöhemmin törmättiin uudelleen siinä lähistöllä, ja sillä kertaa ilta jatkui pitempään... Tapailtiin pari kuukautta ja aina se yhdessäolo oli tosi luontevaa ja kivaa, mutta olin tosiaan paljon kiinni kaikissa kuvioissa opiskelukavereiden kanssa ja sitä paitsi mulla oli sieltä ollut jo jonkin aikaa yksi miekkonen kiikarissa, joten oli outoa ajatellakaan, että yhtäkkiä siihen tulisi joku "ulkopuolinen" ja mätsäisi. Yksi kaunis talvinen sunnuntai muutti asiat. Heräsimme taas baari-illan jälkeen tämän uuden miehen luota ja päätimme lähteä kaupungille kävelemään. Sää oli mahtava, taivas pilvetön ja hanki hohti. Kun poikkesimme kaakaolle kahvilaan ja jutustelimme siellä kaikessa rauhassa, tajusin yhtäkkiä, että tämä on jotain muuta kuin ne örvellykset opiskeluporukassa. Siitä se lähti. Ja kesti kauan, ja valitettavasti päättyi muutama vuosi sitten miehen kuolemaan vakavaan sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Njoo... Monta vuotta sitten vilkasta opiskelijaelämää viettäessäni tapasin miehen baarissa ja juttu luisti. Olin kuitenkin kaveriporukalla liikkeellä ja kun muut porukasta halusivat vaihtaa paikkaa, moikkasin vain iloisesti sen miehen kanssa. Pari kuukautta myöhemmin törmättiin uudelleen siinä lähistöllä, ja sillä kertaa ilta jatkui pitempään... Tapailtiin pari kuukautta ja aina se yhdessäolo oli tosi luontevaa ja kivaa, mutta olin tosiaan paljon kiinni kaikissa kuvioissa opiskelukavereiden kanssa ja sitä paitsi mulla oli sieltä ollut jo jonkin aikaa yksi miekkonen kiikarissa, joten oli outoa ajatellakaan, että yhtäkkiä siihen tulisi joku "ulkopuolinen" ja mätsäisi. Yksi kaunis talvinen sunnuntai muutti asiat. Heräsimme taas baari-illan jälkeen tämän uuden miehen luota ja päätimme lähteä kaupungille kävelemään. Sää oli mahtava, taivas pilvetön ja hanki hohti. Kun poikkesimme kaakaolle kahvilaan ja jutustelimme siellä kaikessa rauhassa, tajusin yhtäkkiä, että tämä on jotain muuta kuin ne örvellykset opiskeluporukassa. Siitä se lähti. Ja kesti kauan, ja valitettavasti päättyi muutama vuosi sitten miehen kuolemaan vakavaan sairauteen.

Ihana tarina <3

Aloin tapailla miestä vain koska ekojen treffien jälkeen laitoin että "minusta voitais olla ehkä kavereita" ja mies oli vähän närkästynyt että minkä takia. Sitten tapailtiin, minulla ei ollut kummoisempaa tunnetta miehestä. Mietin, että onko meillä tarpeeksi yhteistä, vietettiin kuitenkin aikaa yhdessä. Myöhemmin sitten oltiin tiiviimmin, mutta ei puhuttu siitä, mitä suhde on meille. Minulla oli koko ajan tunne, että en tiennyt, ollaanko liian erilaisia ja halutaanko eri asioita, toisaalta alkoi viritä tunteita miestä kohtaan. Mutta koin useimmiten, että en halunnut puhua suhteesta muille tai korkeintaan sanoin, että on tapailusuhde. Sitten suhde jotenkin syveni, koin, että mies todella välittää minusta. Mies tykkäsi mausteesta, jota olin ostanut kaappiin, oli käyttänyt sitä tekemäänsä ruokaan. Kun kävin ostamassa sitä lisää, selitin myyjälle, että "piti ostaa miehelle, kun hän niin tykkäsi tästä".  Eli siis huomasin, että hän oli ajatuksissani muuttunut "miehekseni", jota ajattelin, koska kävin varta vasten ostamassa hänelle maustetta.

Lämpenin siis hitaasti.

Nyt olemme eronneet.

olen ollut suhteissa joissa mies on ollut epäileväinen alkuun ja sitä jatkui koko ajan

ajanhukkaa ja satuttavaa

ei kannata elätellä toiveita paremmasta