Lue keskustelun säännöt.
Ystäväpariskunnalla pakkomielle lapsensa treenaamisesta huippujääkiekkoilijaksi!!
14.02.2021 |
Meidän ystäväpariskunta on ennen lapsia ihan normaaleja ihmisiä, mutta nyt kun he ovat saaneet heidän kauan odottamansa pojan, on nhl-uran tavoittelu alkanut jo 1v lähtien.
Ja tämä on aivan totta, vaikka kuulostaa ihan älyttömältä. Ensin he ostivat 1v pojalleen luistimet ja aloittivat luistelutreenit (kannattelivat poikaa käsissään) ja julkaisivat tästä somet täyteen kuvia ja videoita.
2,5v poika aloitti jalkapallon isompien ryhmässä, koska oli niin paljon ikäistään edellä. Vanhempien mielestä.
No tällä hetkellä poika on 7v ja hänellä on 4 eri liikuntaharrastusta ja vähintään yhdet treenit päivässä. Vapaa-ajat poikaa viedään hiihtämään, uimaan, juoksemaan yms. Pojalla on pihalla jalkapallokenttä, luistelurata, "koriskenttä" ja varastossa jääkiekkomaali lämimistä varten.
Heidän elämänsä pyörii vain tämän pojan treenien ympärillä eivätkä he voi tehdä mitään muuta. Tästä asiast on tullut vanhemmille niin suuri pakkomielle että minua on alkanut todella huolettaa pojan puolesta.
Kommentit (12)
Vanhemmilla varmaan on elämässään vähän liian vähän virikkeitä. Mutta ei kai tuo nyt niin vahingollistakaan ole niin kauan kuin kuvioissa ei ole fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Omia lapsiani (3 kpl) ei ole koskaan pystynyt pakottamaan mihinkään harrastukseen. En sano, että lapseni olisivat menestyjiä, mutta väittäisin, että menestyjät löytyvät juuri siitä porukasta, jota ei pysty pakottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehtiikö se lapsi koskaan leikkiä? Toisaalta liikunnallisuus on hyvä, mutta pelkkä tavoitteellinen treenaaminen ja harrastaminen ei ole hyväksi kasvulle, lapsi tarvitsisi vapaata leikkiä, metsässä juoksemista, kiipeilyä ym. mitä nyt lapset tekee, jotta motoriikka kehittyisi monipuolisesti. Plussaa toki, että lasta viedään noin monipuolisesti eri liikuntaharrastuksiin, ei vain ja ainoastaan siihen yhteen. Ja toisaalta se voi olla lapsenkin toive, että saa harrastaa paljon liikuntaa. Ilmeisesti on ainoa lapsi? Ovatko he sanoneet suoraan haaveilevansa huippu-urheilijan urasta lapselle?
Mitä lapsi tykkää asiasta? Omani ei olisi ikinä suostunut, mutta hänen paras kaverinsa olisi ollut innoissaan.
Naurettavaa touhua minusta tuollainen, mutta toisaalta voisi asiat olla lapsen kannalta paljon huonommin. Jossain vaiheessa se lapsen oma tahto ja halu vie voiton ja silloin voi käydä niin että harrastukset loppuu. Toisaalta voi käydä niinkin että oma motivaatio kantaa. Toivottavasti vanhemmat ymmärtää höllätä jos lapsen kiinnostus hiipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ne unelmat tulevat rytisten alas 6-8 vuoden kuluttua kun teini haistattaa touhulle pitkät. Jollei sitten itsellä ole johonkin lajiin kipinää. Harvoin noilla, joiden vanhemmat tekevät kaiken valmiiksi, sitä omaa kipinää löytyy.
Tuli mieleen yks tuttu. Kaiken vapaa-aikansa käytti pojan jääkiekkoharrastukseen puolisonsa kanssa tämän ollessa lapsi ja teini. Tavoitteena oli juurikin NHL. No se poika on nyt reilu parikymppinen eikä ole sinne NHL:ään kuitenkaan päässyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kauhealta. Ehkä voit kaverisi tai kumppanisi kanssa jutella heille kauniisti, että olisiko harrastus ja vanhempien omat tavoitteet menneet jo liian pitkälle. Että lapsella pitäisi olla muuta elämässä eli oma elämä, leikki ja tavoitteita ei ohjelmoida lapseen, vaan lapsen ehdoilla mennään. Tykkäävätkö lapset edes itse lajista. Miten mielikuvitus ja tunne voi kehittyä jos kaikki mitä on, on fyysinen urheilusuoritus /kilpailu.
Kyl me tarvitaan pari mikko rantasta ja sebastian ahoo lisää. Hyvä lisää vaan treeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä on paljon. Oman lapseni lätkätreeneissö iso osa vanhemmista huutaa kurkku suorana kaukalon laidalla. Koko perheellä seuran vaatteet päästä jalkoihin. Kerran näin yhden isän läheisellä jäällä pitämässä pojilleen omaa treeniä :D Huusi siellä pää punaisena pojilleen huhheijjaa.
Onko geenit kunnossa ja omaa paloa? Jos ei, niin 99,9% todennäköisyydellä hänestä ei tule NHL-pelaajaa. Edes hyvät geenit ei riitä, pitää olla eliittitason geenit.
Meidän pojat ovat hyviä urheilussa, mutta mulla on aivan selvää, että peruslahkakkuus ei riitä maailman tai edes Suomen huipulle. Esim. samassa joukkueessa on maajoukkuepelaajan lapsi ja hänestä heti näkee, että luontainen nopeus, ketteryys ja käsi/silmä-koordinaatio on eri tasolla.
Ylivoimaisesti suurin osa vanhemmista tajuaa omien lasten rajat, mutta aina on näitä yksittäistapauksia, jotka elävät omia unelmiaan lastensa kautt.
Tunnenkohan tämän pariskunnan. Isä toteuttaa omaa unelmaansa....