Ihan poikki 12v.n kanssa arkeen

Ei tukiverkkoja. Äitini mielestään "auttaa" lapsen kanssa, mutta tosiasiassa lapsi ei pyydä sinne enää usein ja siinä mielessä olen tyytyväinen, kun siellä aina syötetään herkkuja aivan liikaa vaikka olen tästä puhunut. Lapselle on muutenkin alkanut tulla ylipainoa ja tämä on ollut yksi suuri huolenaihe, kun on alkanut ostaa karkkia. Terveydenhoitajakin on jo ottanut puhutteluun painoasioissa. Olin tyytyväinen, että sai muiltakin kuulla ne samat elämäntapa-asiat, mutta ei ne paljon mieleen näköjään ole painuneet hänellä.
Jotenkin tää jokapäiväinen arki on niin työlästä. Välillä on mukaviakin hetkiä, mutta se ainainen vänkääminen, tottelemattomuus, laiskuus kotitöissä, kunnianhimottomuus koulussa, lihominen... Koko ajan saa vahtia ja jankuttaa ja tuntuu että melkein koskaan ei suju sillä lailla omalla painolla mukavasti. Luulin ennen, että tämänikäisen kanssa olisi jotenkin jo helpompaa. Tosiasiassa raskaammaksi on tainnut käydä koko ajan. Kai se on sitä rajojen testailua, kun haluaa syödä epäterveellisesti eikä halua mennä parturiin, pestä hampaitaan tai mennä nukkumaan ajoissa.