Onko olemassa "hyviä äitipuolia/isäpuolia"? Kun palstalla tuntuu olevan...

Oman isäni uusi puoliso on kyllä aina ollut kiva ja reilu, kuitenkaan koskaan yrittämättä leikkiä äitiäni.

Uusi puoliso on kyllä hassu termi tässä, kun ovat olleet yhdessä 25 vuotta!

Isäni ja äitini aikoinaan erosivat, kun isälläni oli toinen nainen. Nyt ovat olleet naimisissa jo 40 vuotta. Isän vaimo on aina ollut tosi mukava minulle ja sisarelleni. Äidillä sen sijaan on ollut outoja miesystäviä.

Mun mieheni on ollut upea isä myös edellisen liiton lapsilleni jo 25v. Nyt jo rakas isoisä heidän lapsilleen

Oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Pojan kanssa kipuilivat vähän aikaa kun poikani luuli että hänen pitää olla lojaali bioisälleen mutta se meni nopeasti ohi (poika tuolloin 15v).

Vierailija kirjoitti:

Oman isäni uusi puoliso on kyllä aina ollut kiva ja reilu, kuitenkaan koskaan yrittämättä leikkiä äitiäni.

Uusi puoliso on kyllä hassu termi tässä, kun ovat olleet yhdessä 25 vuotta!

Miten tämä käytännössä tapahtui? Missä asioissa siis näkyi, että "ei yrittänyt olla äiti"? Mietin siis ihan sitä, että jos eletään yhteistä arkea, niin uusi puoliso on etenkin pienempien lasten kanssa väkisinkin hoivaajan roolissa, jos ei vain istu jossain sivussa kun toinen ruokkii, pesee, paijaa jne.

Ehkä olen vain hölmö, kun en tajua. :D 

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on ollut upea isä myös edellisen liiton lapsilleni jo 25v. Nyt jo rakas isoisä heidän lapsilleen

Oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Pojan kanssa kipuilivat vähän aikaa kun poikani luuli että hänen pitää olla lojaali bioisälleen mutta se meni nopeasti ohi (poika tuolloin 15v).

Eikö bioisä ollut siis kuvioissa? Oma isä on tietenkin lapselle aina tärkeä, jos on elämässä mukana. 

Kiva tietenkin, jos on "kaksi isää" eli mahtuvat samaan aikaan elämään tärkeään ja keskeiseen rooliin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman isäni uusi puoliso on kyllä aina ollut kiva ja reilu, kuitenkaan koskaan yrittämättä leikkiä äitiäni.

Uusi puoliso on kyllä hassu termi tässä, kun ovat olleet yhdessä 25 vuotta!

Miten tämä käytännössä tapahtui? Missä asioissa siis näkyi, että "ei yrittänyt olla äiti"? Mietin siis ihan sitä, että jos eletään yhteistä arkea, niin uusi puoliso on etenkin pienempien lasten kanssa väkisinkin hoivaajan roolissa, jos ei vain istu jossain sivussa kun toinen ruokkii, pesee, paijaa jne.

Ehkä olen vain hölmö, kun en tajua. :D 

Sitä on vähän vaikeaa selittää! Mutta siis hän kunnioitti sitä, että meillä on jo äiti, ja on aina pitänyt itseään meille lähinnä turvallisena aikuisena eikä uutena vanhempana. Ei koskaan ottanut sitä asennetta, että "sinä kuuntelet nyt minua koska minä olen äitisi". Turvallinen aikuinen on varmaan sellainen aika hyvin kuvaava nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman isäni uusi puoliso on kyllä aina ollut kiva ja reilu, kuitenkaan koskaan yrittämättä leikkiä äitiäni.

Uusi puoliso on kyllä hassu termi tässä, kun ovat olleet yhdessä 25 vuotta!

Miten tämä käytännössä tapahtui? Missä asioissa siis näkyi, että "ei yrittänyt olla äiti"? Mietin siis ihan sitä, että jos eletään yhteistä arkea, niin uusi puoliso on etenkin pienempien lasten kanssa väkisinkin hoivaajan roolissa, jos ei vain istu jossain sivussa kun toinen ruokkii, pesee, paijaa jne.

Ehkä olen vain hölmö, kun en tajua. :D 

Sitä on vähän vaikeaa selittää! Mutta siis hän kunnioitti sitä, että meillä on jo äiti, ja on aina pitänyt itseään meille lähinnä turvallisena aikuisena eikä uutena vanhempana. Ei koskaan ottanut sitä asennetta, että "sinä kuuntelet nyt minua koska minä olen äitisi". Turvallinen aikuinen on varmaan sellainen aika hyvin kuvaava nimi.

Se kuulostaisi kieltämättä aika oudolta, jos joku ei-vanhempi kutsuisi itseään äidiksi tai isäksi. 

Eikö kukaan? 

Olen itse nähnyt lähipiirissä yhden perheen (ystäväni), missä vaikutti että kaikki lapset olivat ja ovat edelleen erittäin tervetulleita. Tosin näin vain lasten äidin kodin tilanteen, vaikea sanoa mitä lasten isän luona oli.