Miten olette päässeet koiran kuolemasta yli?

Ota vaan se helpottaa oloa heti.

Mä en voi käsittää miten tunne-kylmä ihminen olin koirani kuolin hetkellä. En myöskään myöhemminkään itkenyt koiruuteni perään.

Myönteisesti ikävä silti on jäänyt siitä.

Kaunis ilmaisu tuo myönteinen ikävä. Juuri samaa tunnen, en vain osannut sanoittaa sitä.

No pakko oli ottaa tilalle uusi kun kaveri jäi masentuneena kaipaamaan kaveriansa. En olisi muuten ottanut

Ei ketään voi korvata. Se ikävä ja suru, tuska on vain käytävä läpi. Kuin heräisi pahaan uneen mutta se onkin totta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään voi korvata. Se ikävä ja suru, tuska on vain käytävä läpi. Kuin heräisi pahaan uneen mutta se onkin totta.

Jep. Pahin suru menee ohi, mutta ikävä jää lopuksi ikää, kuten läheisen ihmisenkin tapauksessa. Ihmisen osa on se, että saa (yleensä) itse pitkän elämän, mutta vastaavasti joutuu luopumaan monesta lyhytikäisemmästä eläinystävästään elämänsä aikana.

Selitin itselleni että se oli vain koira. Eläin. Niin kuin kärpänen

Eipä sitä koiraa siinä juuri tajunnut edes surra, kun puoliso meni samassa kolarissa. Muuten varmasti olisin surrut kovastikin, mutta tuollainen antaa hieman perspektiiviä suruunkin. Toivottavasti metsästävät yhdessä siellä jossain.

Suremalla aikani, itkemällä jne. Edellinen koira kuoli leikkauspöydälle, siis vaiva minkä takia leikattiin, saatiin hoidettua, mutta jostain syystä nukutus oli liikaa eikä herännyt. Mulla oli sinä päivänä iltapäivällä työhaastattelu, aamupäivällä kuoli koira. No en saanut just sitä työtä, silmät punaisina ja sekavana kävin haastattelussa.

Elukat nyt useimmin on lyhytikäisempiä kuin ihmiset. Se täytyy tiedostaa jo sitä söpöä palleroista hankkiessa, että sen ikä on noin 10-20 vuotta, joskus vähemmänkin.

Ja niin... Serkun it se mur ha on asia, jota en vieläkään, 10 vuoden jälkeen, josta en kunnolla ole päässyt yli...

Aluksi meillä oli aina kaksi koiraa ja kun vanhempi kuoli, oli se nuorempi, jonka avulla jaksoi. Sitten kävikin niin että se ainoa nuorempi sai syövän ja kuoli ja talo jäi tyhjäksi. Ja oli kyllä ihan heveletin rankkaa. Helpotti vasta kun tuli uusi pentu taloon. 

Miten tuo neuvo 'ota uusi koira' on niinkin yleinen. En voi käsittää. Kertoo jotain ihminen - lemmikki -suhteen pinnallisuudesta.

Ota uusi sisko, ota uusi veli.....

Koiran kuolemasta? Sehän on vain koira, eli samalla tavalla kuin vaikka lautasen rikkoutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo neuvo 'ota uusi koira' on niinkin yleinen. En voi käsittää. Kertoo jotain ihminen - lemmikki -suhteen pinnallisuudesta.

Ota uusi sisko, ota uusi veli.....

typerästi sanottu. Ei yksi koira korvaa toista, jokainen on erilainen ihan kuin lapsetkin. Lemmikki tuo paljon iloa, hyötyä ja lohtua, sen kanssa hengailu ja puuhailu tekee hyvää ihmiselle.

Ajan kanssa. Ihan samalla tavalla kun selvitään läheisen ihmisen kuolemasta. Prosessissa ei ole oikein mitään eroa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä koiraa siinä juuri tajunnut edes surra, kun puoliso meni samassa kolarissa. Muuten varmasti olisin surrut kovastikin, mutta tuollainen antaa hieman perspektiiviä suruunkin. Toivottavasti metsästävät yhdessä siellä jossain.

Perspektiiviä? Ei mun surussa ole ollut eroa kuoliko eläin vai ihminen. Samat tunteet.

Koirani kuolemasta 12-vuotiaana on nytseitsemän vuotta. En vieläkään pysty katsomaan valokuvia koirasta kuin lyhyesti. Kuolinpäivän jälkeen olin viisi päivää ihan omituisessa mielentilassa, ja viidentenä päivänä sitten meni jakeluun lopullisesti, että kuollut on ja poissa ikuisesti.

Nyt olen harkinnut uuden koiran ottamista, jonkun vanhemman, kun olen  jäämässä yksin.

Vuosi viimeisimmän koiran kuolemasta eikä vielä ole helpottanut.

Sekarotuiset koirat ovat pitkäikäisiä.Koira eli noin 17 vuotta ja toinekin ylitti 15 vuotta.

10 v Rotukoira sairastui verisyöpään.Lopetti syömisen.Lääkäri antoi viimeisen piikin.