Etäystävyydet- oletteko saaneet toimimaan?

Muutin jo aikoja sitten 300km päähän kahdesta hyvästä ystävästä ja nyt surukseni mietin toisen ystävyyden feidaamista koska se ei tunnu mielekkäältä.

Tapaamme ehkä 3 kertaa vuodessa, hän tulee tänne kerran ja minä kaksi kertaa. Tapaamiset ovat alkaneet tuntua velvollisuuksilta koska hän on muuten huono pitämään yhteyttä. Ei koskaan viestittele että mitä kuuluu tai lähde juttelemaan mistään jos minä otan yhteyttä. Isot kuulumiset häntä jotenkuten kiinnostaa. On kuitenkin sinnikäs noiden tapaamisten suhteen ja ottaa syyttävän sävyn jos en ole käynyt vuorollani. Ongelma on se, että koen meidän vieraantuneen niin että en tajua miksi istuisin bussissa 6h eestaas vain kertoakseni mitä meille on puolen vuoden aikana tapahtunut. Ihan kuin joku sukulainen olisi kyseessä eli velvollisuuskäynti.

Toisen kaverin kanssa viestittely käy yksiin, vaihdetaan pieniä ja isoja kuulumisia ja ihan vaan ajatuksia molemmille sopivaan tahtiin. Häntä en sitten näe niin usein mikä vähän hiertää kaveruutta.

Olisi kiva kuulla kokemuksia etäystävyydestä: aiheuttavat viestittelyt ja tapaamistiheys ärsytystä? Voiko etäystävyys säilyä entisen laisena vai onko vieraantuminen väistämätöntä jos tapaamisilla on pitkät välit?