Mitä enemmän haen töitä, sitä enemmän masennun

Ei minunlaiseni 26-vuotiaan kuuluisi olla näin vailla haaveita ja toivoa. Pääsen haastatteluihin, koska osaan kirjoittaa hyviä hakemuksia mutta ujo luonteeni pilaa kaiken, enkä osaa esittää muunlaista. En usko että pääsen töihin, mutta toisaalta hyvä etten vie paikkaa sellaiselta, joka oikeasti tarvitsee rahaa haaveidensa toteuttamiseen. Pärjään vähällä enkä halua paljoa.

Silti voisi olla kiva elää toiveikkaana ja iloisena eikä toivoen ettei heräisi ollenkaan seuraavana päivänä.