Kateelliset työkaverit

Olen töissä matalapalkka-alalla ja meillä on työvoimapula. Työvuorolistat on vähän semmoisia, että monesti täysiaikaisesti töitä tehdessä tuntui, ettei oikein muualla olekaan kuin töissä. Olin aluksi täysipäiväinen työntekijä määräaikaisena sijaisena, kunnes siirryin tekemään 50% työaikaa. Haen keväällä yliopistoon ja luen pääsykokeisiin. En ole enää mikään tyttönen, joten nyt on korkea aika tarttua härkää sarvista.

Ärsyttää, kun nyt kun mulla on tämmöinen suunnitelma ja voin elämäntilanteenkin myötä tehdä töitä vain osa-aikaisena, niin siitäkös nyt sitten ollaan kateellisia.

Kateus näkyy ulkonäköön liittyvissä vihjailuissa ja äänensävyinä. Osa on ihan suoraan tuoneet ilmi, että heitä harmittaa, kun oma elämäntilanne ei anna (muka) myöden opiskella.

Minähän en ole kenenkään käskenyt tehdä lapsia tai hankkia asuntolainaa, jolloin osa-aika -työ ei välttämättä riitä toimeentuloksi. En myöskään ole vastuussa siitä, ettei tekijöitä meinaa löytyä. Pari työkaveria on myös sanoneet, etteivät jaksa opiskella enää - no onkos se nyt sitten niin, ettei muidenkaan pitäisi jaksaa?

En ymmärrä tätä rapumentaliteettia.