Mitä mieltä miehestä, joka kysyy äidiltään suosituksia tyttöystäväksi?

Se mies ei osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Vähän kuin ensitreffit alttarilla. Mutta parin valitsee joku, joka oikeesti tuntee sut. Ja varmaan tuollainen mies on kyllä valmis panostamaan kaikkensa suhteeseen, jota noin kovasti kaipaa. Lisäkannustimena vielä se, ettei halua tuottaa äidille pettymystä.

Yksi pahimmista turn-offeista, aikuinen mammanpoika.

Äiti voi olla hyväkin keskustelemaan ja käsittelemään myös poikansa vahvuuksia tai heikkouksia. Eivät kaikki äidit onneksi kuvittele lapsistaan vain ruusuisia asioita. Niinpä tyttöystävissäkin voi käyttää järkeä, eikä vain antaa mennä sen hetken tunteen palossa päin honkia 

Tottakai pojan pitää itse päättää haluaako olla tytön kanssa, mutta miten paljon sydänsuruilta ja sen seurauksena itsetunto-ongelmia voitaisiin välttää jos kokeneemmat ihmiset osaisivat auttaa, tukea ja keskustella avoimesti nuorien kanssa. 

Pink Floyd - Mother

Mieheni isovanhemmat tutustuivat toisiinsa vain siksi, että työtön isä oli huolissaan vanhapiikatyttärestään (jo 27v ja asui yhä leski-isän ja kolmen alle 20v sisaruksensa kanssa), pojan isä puolestaan mietti, mistä löytää hiljaiselle pojalle nainen, joka ei vie tämän rahoja.

Kuvista ja mieheni kertomasta päätellen liitto oli varsin onnellinen. Mihin tietoon palstamammat toki heti vastaavat, että ei sitä voi tietää, millainen helvetti se liitto oikeasti oli. Ei voikaan, mutta niinhän jokainen liitto tämän palstan mukaan on aina kamala.

Olishan se tavallaan hienoa olla parisuhteessa mieheen ja tietää olevansa rakas myös appivanhemmille, jotka toivovat suhteen kestävän ja pitävät sua arvossa.

Kuulostaa potentiaaliselta vanhukselta jolla ei ole ketään rinnallaan ja ihmettelee itsekseen miten tässä näin kävi. Tätä mieltä olen.

Kuulostaa samanlaiselta vässykältä, kuin tää 90 days fianceen Coltee.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni isovanhemmat tutustuivat toisiinsa vain siksi, että työtön isä oli huolissaan vanhapiikatyttärestään (jo 27v ja asui yhä leski-isän ja kolmen alle 20v sisaruksensa kanssa), pojan isä puolestaan mietti, mistä löytää hiljaiselle pojalle nainen, joka ei vie tämän rahoja.

Kuvista ja mieheni kertomasta päätellen liitto oli varsin onnellinen. Mihin tietoon palstamammat toki heti vastaavat, että ei sitä voi tietää, millainen helvetti se liitto oikeasti oli. Ei voikaan, mutta niinhän jokainen liitto tämän palstan mukaan on aina kamala.

Ja tuo tapahtui silloin kun naisella ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin avioitua? Tänä päivänä vaatimukset myös sille onnellusuudelle on hiukan toiset. Menneisyydessä elämisestä on turha haaveilla.

Juoksisin ja kovaa.

Olisihan se paljon järkevämpää että vanhemmat sopisivat puolison valinnasta. Ei tällainen sinne tänne tinderpaneskelu johda kuin toistuviin pettymyksiin, järkiliitot kunniaan!

Eikös Selänteidenkin äidit ensin tunteneet toisensa ja sitten avittivat Teemun ja Sirpan yhteen? Ja onnellisempaa ja ihanampaa pariskuntaa saa hakea!

Jätä se

On hyvä jos poika kunnioittaa äitiään, mutta tuo menee jo liian pitkälle. Kyllä pojan kuuluisi tehdä tuollaiset päätökset itse,. Vaikka äiti ei tykkäisikään hirveästi kulloisestakin miniäehdokkaasta, niin jos poika tykkää niin sillä mennään. Äidiltäkin vaaditaan sen ymmärtämistä, että ihan kaikkeen ei voi nokkaansa pistää.

Noin sitä ennen tehtiin ja avioliitot olivat taloudellisia järkiavioliittoja. Rakkaus astui kuvioon, jos astui. Kyllä mä mieluummin olisin jonkun kanssa rakkaudesta, koska yksinkin tulee toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Olishan se tavallaan hienoa olla parisuhteessa mieheen ja tietää olevansa rakas myös appivanhemmille, jotka toivovat suhteen kestävän ja pitävät sua arvossa.

Eihän tuo edellytä sitä että vanhemmat valitsevat sen puolison. Omalla kohdallani näin on tai oli, anoppi valitettavasti on jo kuollut. Varmasti vanhemmilla oli vaikutuksensa myös niihin mielipiteisiin joiden pohjalta mies valitsi puolisonsa eli minut ja toki myös päinvastoin omilla vanhemmillani oli vaikutusta siihen millaista puolisoa itse etsin mutta valinta me tehtiin kyllä ihan itse eikä vanhempamme.

niin kuka tämä mies taas on? vai pelkkää provoamista jälleen kerran miesvihakiiman lietsomiseksi? 

Ei jatkoon. Liian läheinen ja pojan alistuva suhtautuminen äitiinsä on suurin koetinkivi parisuhteessa. En kokeile tuollaista miestä toista kertaa.