Tiedättekö ihmisiä, joiden reaktio muiden ihmisten murheisiin on "no ei toi nyt vielä mitään"?

Joo. Nokittajat ja kaikesta kilpailevat. Raskasta seuraa.

Mulla on tollanen työkaveri. Mitä tahansa kerrotkin, niin vastaus alkaa sanoilla "no mutta arvaas mitä minulle kävi." Siis ei välttämättä edes vastaa mitenkään, alkaa vaan selittää perään heti omaa "parempaa" tarinaa. Jumalattoman raskasta seuraa.

Tiedän. Todella ärsyttäviä!!! Vähättelevät aina toisten ongelmia.

”Minulla katkesi jalka” ”No ei tuo vielä mitään. Tuttavallani katkesi jalka ja käsi” Noh joo.. Tottakai ikävämpi tilanne hällä mutta oikeasti tosi harmillinen minullakin ja saan olla siitä tuttavan tilanteesta huolimatta harmissani myös omastani. Huoh...

Joo, tunnen. Eikä siinä mitään, jos kertoo omista murheistaan ikään kuin samaistumisnäkökulmasta, eli että ymmärtää toista koska on itse kokenut jotain vastaavaa. Mutta just tää tyyli, että eihän SULLA oo mitään ongelmaa, kun MULLA on tämmöisiä vielä isompia ongelmia. Ja muutenkin aina hirveä valituksen määrä kaikesta.

Kiva ihminen muuten, mutta en jaksa olla paljon tekemisissä. En kerro ongelmistani, enkä lähde ollenkaan juttelemaan hänen ongelmistaan enkä ehdota ratkaisuja, koska kaikki blokataan heti ja mitään ei kannata edes kokeilla. Haluaa siis vain kerjätä huomiota ja sääliä, joten sympatiseeraan parilla lauseella eikä muuta.

Itse yritän opetella tästä nolosta piirteestä eroon, itselläni takana on oikeasti vilpitön halu keskustella "saman teemaisista" asioista, eli jos on puhe terveysongelmista, niin minäkin yritän liittyä.... :D T: asperger

Kun kerroin eräälle tutulle että minulta löytyi mammografiassa rintasyöpä, tuttuni alkoi luetella keitä kaikkia tietää tautiin kuolleen. Onneksi olin jotenkin varautunt luonteessa perusteella, voi tulla mitä vaan kun kerron.  Viikoa myöhemmin pyysi palauttamaan kirjan jonka olin hältä lainannut jne.

Jäin kyllä hiukan, ai että mitä?

Vielä raskaampaa seuraa ovat ihmiset, jotka valittavat uhriutumisesta jos kertoo vastoinkäymisistään. Se on jo pelkästään ilkeää. Lähes poikkeuksetta ovat vahvasti narsistisia tai psykopaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin eräälle tutulle että minulta löytyi mammografiassa rintasyöpä, tuttuni alkoi luetella keitä kaikkia tietää tautiin kuolleen. Onneksi olin jotenkin varautunt luonteessa perusteella, voi tulla mitä vaan kun kerron.  Viikoa myöhemmin pyysi palauttamaan kirjan jonka olin hältä lainannut jne.

Jäin kyllä hiukan, ai että mitä?

Onko kyseisellä ihmisillä ystäviä? Ihmettelen todella jos on.

En edes yritä näille. Osa on niin pahasti omassa maailmassaan että sinne on turha ujuttaa mitään ulkoa.

Jep. Tuo on ärsyttävää whataboutismia.

Mutta veikkaan, että tuollaiset ihmiset eivät tee sitä ärsyttääkseen, vaan lohduttaakseen. Juu, se ei toimi, mutta he eivät tajua sitä. Kuvittelevat, että kun jollekulle osoittaa, että hänen ongelmansa eivät ole sittenkään kovin suuria, se muka haihduttaisi pahan mielen. Joskus se toki toimiikin, mutta useinmiten lähinnä ärsyttää.

Olen tähän ikään mennessä oppinut sen, että jos joku valittaa ongelmiaan, hän ei odota minun ratkaisevan niitä, vaan ainoastaan kuuntelevan ja myötäelävän. Jos hän kysyy neuvoa, silloin neuvon. Muutoin en, ja en myöskään ahdistu niistä ongelmista ja pyri mitätöimään niitä vertailemalla niitä isompiin ongelmiin. Aina on olemassa kansanmurhia ja sotia, jos sille tielle lähtee....

N53

Ihan äärettömän rasittavaahan toi on, enkä jaksa heitä ollenkaan. Mutta heillä on siinä oma logiikkansa ja jos heitä ymmärtää heidän omilla ehdoillaan, niin selvästi tarkoittavat hyvää.

Jos olettaa, että ongelman myöntäminen on heikkouden tunnustamista, niin silloin myötätunnon antaminen eli se, että lähtee mukaan tavallaan voivottelemaan toisen tilannetta voidaan nähdä julmana tekona. Silloin toisen haavoittuvuuden ilmaukseen vastataan, että joo, tosiaan olet muita heikommilla ja huonommassa asemassa, ja minä nyt tässä sinua parempana ja vahvempana annan tukea. Solidaarinen tapa vastata olisi näillä oletuksilla nimenomaan vähätellä toisen ongelmia, osoittaa että itsekin on samalla viivalla, ja muut ympärillä myös, eikä toinen ole mitenkään ainutlaatuisen huonossa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerroin eräälle tutulle että minulta löytyi mammografiassa rintasyöpä, tuttuni alkoi luetella keitä kaikkia tietää tautiin kuolleen. Onneksi olin jotenkin varautunt luonteessa perusteella, voi tulla mitä vaan kun kerron.  Viikoa myöhemmin pyysi palauttamaan kirjan jonka olin hältä lainannut jne.

Jäin kyllä hiukan, ai että mitä?

No kylläpä on tuttavasi täysi idiootti!!

Nuo tokaisut voivat ihan vilpittömästi olla tarkoitus saada sinut tuntemaan olosi paremmaksi ja asioita "oikeaan perspektiiviin", vaikkakin kyseiset kommentit ovat hiukan ajattelemattomia. Se ei tietenkään tarkoita, ettei saisi olla murheellinen omista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tunnen. Eikä siinä mitään, jos kertoo omista murheistaan ikään kuin samaistumisnäkökulmasta, eli että ymmärtää toista koska on itse kokenut jotain vastaavaa. Mutta just tää tyyli, että eihän SULLA oo mitään ongelmaa, kun MULLA on tämmöisiä vielä isompia ongelmia. Ja muutenkin aina hirveä valituksen määrä kaikesta.

Kiva ihminen muuten, mutta en jaksa olla paljon tekemisissä. En kerro ongelmistani, enkä lähde ollenkaan juttelemaan hänen ongelmistaan enkä ehdota ratkaisuja, koska kaikki blokataan heti ja mitään ei kannata edes kokeilla. Haluaa siis vain kerjätä huomiota ja sääliä, joten sympatiseeraan parilla lauseella eikä muuta.

Ratkaisuja ei kannata olettaa tietävänsä paremmin toisen puolesta. Ainakin minulla on omat mielipiteet siitä miten asiat kuuluu hoitaa ja jos joku tulee ehdottamaan ratkaisua ongelmaani x, jota hoidan jo omalla tavallani, alkaa vain todella ärsyttää kyseinen henkilö. En kerro ongelmistani, mutta ne välillä selviävät muille ja heti alkaa satamaan neuvoja. Se on todella rasittavaa.

Sen verran vielä aiheesta, että kummallisen usein ihmiset ihan kaivelevat muiden ongelmia päästäkseen ratkomaan niitä. Ja sitten valittavat ja uhriutuvat, että aina saa olla muiden huolien kaatopaikkana. :D

Vierailija kirjoitti:

Vielä raskaampaa seuraa ovat ihmiset, jotka valittavat uhriutumisesta jos kertoo vastoinkäymisistään. Se on jo pelkästään ilkeää. Lähes poikkeuksetta ovat vahvasti narsistisia tai psykopaattisia.

Näitähän on tämä palsta täynnä. Hyökkäävät aina ensimmäisenä syyttelemään jokaiseen vertaistukiketjuun. Ei käy laatuun vaan antaa muiden keskustella vaan on tultava myrkyttämään kaikki avoin keskustelu.

Mun ystävä tekee aina näin, jos kerron hänelle viestillä jostain ongelmastani. En kerro ongelmistani usein, mutta joskus tulee kerrottua. Hän vastaa jokaikisen kerran kertomalla tosi myötätuntoisesti ja monin lausekääntein jonkun toisen ystävänsä vastaavasta ongelmasta, yleensä vielä vähän pahemmasta. Ja kuinka on hirveä tilanne tällä ystävällä ja kuinka on paha mieli tämän ystävän takia, kun se tilanne siellä on niin paha. Hmmm... tämä siis vastauksena oman ongelmani kertomiseen