Musiikkiluokalle pyrkiminen

Meillä oli etukäteen määrätty kappale, mistä löytyi tieto kunnan nettisivuilla julkaistussa hakuoppaassa.

Täällä on toinen vapaavalintainen ja toinen on määrätty, tyyliin hämähämähäkki.

ap

Meilläkin oli etukäteen määrätty kappale. Mutta jos kyseessä on yläkouluun pyrkijä (tokaluokkalaisella nyt taitaa harvemmin olla monen vuoden kuorotaustaa) niin varmaan kannattaa valita joku kappale, jossa oma osaaminen tulee näkyviin. Perinteinen kuoro-ohjelmisto usein on vaativampaa kuin poppirallit.

Jos kappaleen saa valita itse, niin on tosi tärkeää, että

1. Tyttö oikeasti osaa laulaa kappaleen oikein nuotilleen ja rytmi oikein. Lautakunta tarkkailee nimenomaan sävelpuhtautta ja rytmin oikeellisuutta - ei sitä, miten hienosti tyttö muuten esiintyy.

2. Kappale on sopivan vaikea niin, että tytön taidot tulevat siinä esille. Tämä tarkoittaa sitä, että kappaleen sävelet ovat tarpeeksi laajalta alueelta, mutta ei kuitenkaan niin laajalta, että tyttö ei pysty laulamaan niitä puhtaasti, ja sitä että rytmi ei ole liian tasapaksu.

On parempi valita hiukan liian helppo kuin liian vaikea kappale. Eikä pidä valita sellaista kappaletta, jota lautakunta - jonka asiantuntemus on todennäköisesti enemmän klassisen musiikin kuin viihdemusiikin puolelta - ei tunne lainkaan. Esim. minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, millainen mainitsemasi kappale on, vaikka harrastan aktiivisesti musiikkia.

kiitos, kakkosluokkalainen on kyseessä ja eiköhän mennä tuolla mitä neiti itse haluaa laulaa, menee kuitenkin mallikkaasti ja ei ehkä aivan helpoin. Lisäksi hän todennäköisesti selostaisi jo heti tilaisuuden aluksi kuuntelijoille, että ''oikeasti olisin halunnut laulaa Pyynnön, mutta äiti kielsi''

Kiitokset taas avustanne.

ap 

Turha siitä laulukoeosiosta on noin paljon stressata, sillä varmistetaan vain että lapsella nuottikorvaa joka ihmisellä syntyjään joko on (musikaaliset) tai ei ole (ei-musikaaliset). Musikaalisuus ainakin jossain määrin periytyy eli jos jompikumpi vanhemmista pysyy nuotissa, tulee lapsestakin todennäköisesti musikaalinen. Alle kouluikäisistä lähisuvun lapsistakin osaan jo sanoa että ovat perineet äidiltään nuottikorvan, isänsä laulaa päin honkia.

Vierailija kirjoitti:

Turha siitä laulukoeosiosta on noin paljon stressata, sillä varmistetaan vain että lapsella nuottikorvaa joka ihmisellä syntyjään joko on (musikaaliset) tai ei ole (ei-musikaaliset). Musikaalisuus ainakin jossain määrin periytyy eli jos jompikumpi vanhemmista pysyy nuotissa, tulee lapsestakin todennäköisesti musikaalinen. Alle kouluikäisistä lähisuvun lapsistakin osaan jo sanoa että ovat perineet äidiltään nuottikorvan, isänsä laulaa päin honkia.

Tuo on ihan höpö höpöä, että nuottikorva joko on tai sitä ei ole. Näiden kahden ääripään välissä on pitkä vaihteluväli, ja joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta sävelkorva on ominaisuus, jota pystyy harjoituttamaan hyvin pitkälle. Tästä on tehty Sibelius-Akatemiassa väitöskirjakin.

Minullakin on perheessä jo aikuinen lapsi, jolla ei pienenä vaikuttanut olevan sävelkorvaa lainkaan, mutta joka loppujen lopuksi suoritti musiikkiopistossa jousisoittimen MOT-tutkinnon (entinen iso ykkönen) erinomaisella arvosanalla.

Vierailija kirjoitti:

Turha siitä laulukoeosiosta on noin paljon stressata, sillä varmistetaan vain että lapsella nuottikorvaa joka ihmisellä syntyjään joko on (musikaaliset) tai ei ole (ei-musikaaliset). Musikaalisuus ainakin jossain määrin periytyy eli jos jompikumpi vanhemmista pysyy nuotissa, tulee lapsestakin todennäköisesti musikaalinen. Alle kouluikäisistä lähisuvun lapsistakin osaan jo sanoa että ovat perineet äidiltään nuottikorvan, isänsä laulaa päin honkia.

Enemmän kysymys on ympäristöstä. Useimmat lapset oppivat laulamaan melko puhtaasti, jos heille lauletaan. Ja ylipäätään äidit laulavat lapsilleen enemmän kuin isät.