Muita, joilla ei koskaan käy ketään kylässä vaikka toivoisit?

En puhu nyt korona ajasta vaan silloin kun tilanne on normaali. Tykkäisin niin emännöidä ja laittaa tarjottavaa. Monesti kun kotona tuoksuu vaikka vastaleivotut sämpylät ja keittiön pöydällä on maljakossa tulppaaneja ja kynttilä palaa lyhdyssä, tulee niin sellainen haikeus että olisipa tässä kauniissa hetkessä joku ystävä mukana. Saako kukaan kiinni tästä ajatuksesta? Tai jos on vaikka juhannus, porukka vuokraa ylihintaisia mökkejä jostain satojen kilometrien ajomatkan päästä. Silloinkin mielellään järjestäisin meillä juhannusjuhlat, tilaa on isossa talossa ja pihalla. Ei ole ketään joka tulisi eikä oikeastaan enää ketään jota pyytää, on jo pyydetty monesti. Sukulaiset ei käy meillä kuin useiden vuosien välein. Minulla on kolme siskoa ja heidän perheiden luona kyllä kyläilen. Matka on ilmeisesti pidempi tähän suuntaan joten he eivät jaksa tulla vuorostaan. Samoin se on kavereilla. Lapseton osa-aikatyössä oleva kaveri olettaa aina että minä matkustan lähes 100 km häntä tapaamaan, kun hän nyt sattuu asumaan kotipaikkakunnallamme. Viimeksi 4 vuotta sitten kävi meillä. Monen mielestä tämä on varmaan ihan turha valituksen aihe, mutta kyllä minua surettaa olla aina se jonka pitää matkustaa jos haluan ihmisiä tavata.